Helsingin kierrätyskeskuksen tilat ovat aivan liian pienet suurkaupungin asukas määrään verrattuna! Tilojen pitäisi olla niin suuret, että tavara valikoimaa voitaisiin pitää laajana. Keskuksen toimintaa kaupungin tulisi tukea siten, että tilat olisivat suuremmat ja tavarat olisivat edullisia ja kaikki mahdollinen käytettäisiin hyödyksi. Jostain kumman syystä Helsngin kaupungin itressit tämän asian kuntoon laittamiseen eivät ole hääppöiset. Kunnan oma ympäristötoimistokin kuljetti entisen toimitilansa huonekalut mieluummin kaatopaikalle kuin kierrätykseen.

Istun nyt 22 vuotta vanhalla sohvalla, jonka päällinen tosin alkaa olla kulunut, mutta suojaan sitä vanhemmiltani perimällä päiväpeitolla. Ja suunnittelen uuden irtopäällisen kutomista räsymaton tyyliin vanhoista vaatteista leikkaamillani kuteilla. Ostan uusia huonekaluja, silloin kun vanhat hajoavat, onneksi hyvin harvoin, suuri osa huonekalusta on lapsuudenkodistani kotoisin eli vuosikymmiä vanhoja.

(Myönnän, että elämäntyylini on täysin vastoin talouselämän etuja. Kulutan niin vähän kuin mahdollista, monet vaatteet ja kengät käytän siihen asti, että kuluvat rikki.)

Ostan uusia huonekaluja ainoastaan silloin jos vanha särkyy siten ettei sitä voi korjata.

Uusi huonekalu hankitaan vain, jos tulee tarvetta (lapsi kasvaa ulos sängystään, muuton jälkeen uuteen asuntoon tarvitaan eteisen kaappi, tms.). Tällöinkin ensin tarkistetaan, löytyiskö sopivaa käytettynä. Syy on lähinnä luonnonvarojen-, ei rahan säästäminen.

Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että ostan kotiini vain "jo hyväksi havaittuja" eli käytettyjä huonekaluja. Todennäköisesti ostamalla vanhan, hyvän huonekalun, jonka voi verhoilla, kunnostaa jne säästää rahaa verrattuna siihen, että ostaisi sieltä eräästäkin ruotsalaisesta liikkeestä sen kertakäyttösohvan. Lisäksi vaikkapa 50-luvulla Suomessa tehty sohva on aivan varmasti eettisesti kestävästi valmistettu, eikä missään lähes orjatyön kaltaisissa olosuhteissa.

Lisänä kestävyyteen, ekologisuuteen, eettisyyteen ja ekonomisuuteen tulee vielä esteetisyys: omaan silmääni kauneimmat huonekalut on tehty ennen 60-lukua.

Erilaisia entisöinti/korjaus jne kursseja voisi järjestää kierrätyskeskusten yhteydessäkin!

Huonekaluja pitää ostaa kerran vuodessa, vähän mutta laadukkaita. Alvar Aallon huonekalut tuntuvat ostettaessa kalliilta, mutta ovat ylivoimainen sijoitus muotoilultaan, laadultaan ja ekologisuudeltaan. Ne kestävät sukupolvelta toiselle, säilyttävät arvonsa, muotoilu ei vanhene silmissä, niihin saa varaosia kymmenien vuosien jälkeenkin, kuluneet verhoilut voi uudistaa kokeneiden verhoilijoiden toimesta ym. Nuoret ostavat helposti tusinahuonekaluja halvalla asuntonsa täyteen, mutta voin sanoa 70 vuoden kokemuksellani, että katuvat ratkaisuaan karvaasti, kun varastot täyttyvät huonekaluraadoista ja sijoitetut rahat on menetetty iäksi. Köyhän ihmisen housuun pissaaminen pakkasella lämmittää vain hetken, mutta haisee pitkään.

Koska päättäjät suosittelevat kotimaisen kulutuksen lisäämistä taloutemme ja hyvinvointimme parantamiseksi, ostan monta kertaa vuodessa uusia kalustoja. Vien hyötykäyttöön entiset tai lahjoitan köyhille jos sattuvat paikalle kun olen niitä rahtaamassa pois.Eläköön kerskakulutus,joka on sitäpaitsi hauskaa! Raha on tehty kiertämään,ei säästöön.Tuhlatkaa ihmiset ja nauttikaa tästä hetkestä. Carpe diem!

Kalusteista osa on vanhemmilta perittyjä kokopuisia laatukalusteita, ne jatkavat luultavasti lapsillemme ja siitä eteenpäin. Toisen ryhmän muodostavat omaan kotiimme hankkimamme kotimaiset korkealaatuiset peruskalusteet kuten keittiön pöytä ja tuolit. Ajattomasta mallistosta valittuna ne ovat kestäneet jo liki 30 vuotta. Ne voidaan myös helposti tarvittaessa kunnostaa. Lyhytaikaisen käyttöön tarkoitetut kalusteet on valittu halpaketjujen valikoimista. Tällaisia ovat mm. lastenhuoneen kalusteet, jotka joudutaan korvaamaan lasten kasvaessa. Teini-iän kalusteissa katsotaan jo laatua ja mahdollisuutta hyödyntää kaluste nuoren aikuisen omassa kodissa. Myös kalusteiden täydentämismahdollisuus samaan sarjaan kuuluvilla lisäosilla on etu. Laadukas joustinpatja kestää n. 15 vuotta. Sohvan ja nojatuolien joustinratkaisuihin kannattaa perehtyä. Korkealaatuiset kestävät liki ihmisiän. Myös kankaaseen kannatta satsata ns. linja-autoplyysi kestää vuosikymmeniä, samoin nahka oikein hoidettuna.

Oikein piti miettiä, onko mulla jotain uutena hankittua mööpeliä. Ja tällä hetkellä ainoat uutena ostetut huonekalut ovat lastulevystä tehty atk-pöytä sekä itse liimapuusta tehty hyllykkö. Kaikki muu on hankittu kierrätyskeskuksista, saatu sukulaisilta tai ostettu käytettyjä kalusteita myyvistä liikkeistä.

Sängynhankinta olisi vuorossa seuraavana, mutta valinnanvaikeutta tuottaa se, mistä saa kunnollisen, vuosia palvelevan tuotteen? Tehdäänkö sellaisia enää?

Ostan lähes kaikki tarvitsemani huonekalut käytettyinä, sillä haluan kokopuisia, kauniita, kestäviä esineitä kohtuuhintaan. Ei minulla muuhun olisikaan varaa. Ostan nykyään esimerkiksi Huuto.netistä, Tori.fistä tai pieniltä huonekalukirppiksiltä, sillä kierrätyskeskukset ovat hinnoitelleet itsensä ulos. Tulisi pahemman kerran huijattu olo, jos suostuisi maksamaan 140-220 euroa tuikitavallisesta ja huonokuntoisesta puupöydästä.