Kotimaa |

Kuivatettu suo herätettiin henkiin – jatko hataralla pohjalla

Soiden ennallistamisesta on saatu hyviä kokemuksia, mutta tulevaisuutta varjostaa epävarmuus rahoituksesta. Monet eläimet ja kasvit ovat muuttuneet uhanalaisiksi, kun soita on ojitettu taloudellisesti tuottavampaan käyttöön.

Helsingin yliopiston väitöstutkija Liisa Maanavilja on tyytyväinen rahkasammalien kasvuun Soukonkorvessa, jonka ojia alettiin padota vuonna 1995.
Ennallistettuja korpia väitöskirjaansa tutkiva Liisa Maanavilja Helsingin yliopistosta on tyytyväinen rahkasammalien kasvuun Soukonkorvessa. Kuva: Petteri Juuti / Yle

Suomen soilla on käynyt menneinä vuosikymmeninä kova tohina, kun niitä on kuivatettu metsiksi, pelloiksi ja turpeennostoalueiksi. Puuta, ruokaa ja energiaa on tullut, mutta kärsijöiksi ovat joutuneet useat suotyypit, kuten korvet.

- Kyllä me olemme menettäneet ison osan meidän korpiluonnosta täältä Etelä-Suomesta, pahoittelee vanhempi tutkija Harri Tukia Suomen ympäristökeskusesta.

Olemme menettäneet ison osan korpiluonnosta täältä Etelä-Suomesta.

- Harri Tukia, vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus

- Mutta näillä ennallistamistoimilla on tavoitteena palauttaa takaisin ainakin osa korpiluonnosta, Tukia jatkaa.

Kelloja käännetään taaksepäin

Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla sijaitseva Soukonkorpi kuivatettiin talousmetsäksi 1930-luvulla. Vuonna 1995 ojat päätettiin padota, jotta suo heräisi jälleen henkiin.

Suomen ensimmäinen ennallistettu korpi saa nyt suotutkijalta hyvän kouluarvosanan.

- Sanoisin, että kahdeksan, kehittymässä. Miten nyt opettajat kannustavat oppilaitaan, että kyllä se siitä, kun vielä vähän tsemppaat, arvioi ennallistettuja korpia väitöskirjaansa tutkiva Liisa Maanavilja Helsingin yliopistosta.

Korven ulkoasu on muuttunut, lajien paluuta odotetaan

Soukonkorven maisema on jo muuttunut ja ympäristöstä on tullut suotuisampi uhanalaisille korpilajeille. Joitakin harvinaisia kuoriaisia on jo havaittu, mutta lajien laajempaa paluuta vielä odotellaan.

- Aika näyttää sitten että miten lajisto reagoi tähän muutokseen. Ja mikä tästä lopullisesti syntyy, niin enpä uskalla vielä nähdä kovinkaan monen vuosikymmenen päähän, toteaa Syken vanhempi tutkija Harri Tukia toiveikkaana.

Suojeltujen soiden ennallistamisen tulevaisuus epävarma

Metsähallituksen tilastojen mukaan suojelualueiden ojitetuista soista noin 20 000 hehtaaria on ennallistettu viimeisten 20 vuoden aikana. Ennallistettavaa riittäisi vielä lähes saman verran, mutta tulevaisuutta varjostaa epävarmuus rahoituksesta.

Yhden merkittävän hankeen loputtua tulevaisuus näyttää heikolta.

- Tuomas Haapalehto, erikoissuunnittelija, Metsähallitus

- Yhden merkittävän Life-hankkeemme loputtua tulevaisuus näyttää heikolta, koska puustoisiin elinympäristöihin suunnattu METSO-rahoitus kattaa vain pienen osan koko suojeltujen soiden ennallistamistarpeesta, sanoo erikoissuunnittelija Tuomas Haapalehto Metsähallituksesta.

- Mitä pienempi rahapotti on vuosittain käytettävissä, sitä pidemmälle suoluonto ojitusten vaikutuksesta ehtii heikentyä. Sitä myöten heikkenevät myös suon palautumismahdollisuudet, Haapalehto jatkaa.

Puustoisten soiden kuten korpien ennallistamista rahoitetaan kansallisen metsiensuojeluohjelman METSOn rahoilla. Vähäpuustoisten soiden ennallistamista rahoitetaan EU:n Life-hankkeesta, joka loppuu vuonna 2014. Joillakin alun perin avoimemmilla soilla ennallistamiskuluja voidaan kattaa myös avoimen suomaiseman palauttamiseksi kaadetuista puista saaduilla tuloilla.

Suojelualueiden ulkopuolella paljon ojia, vähän ennallistamista

Suojelualueiden ulkopuolellakin soiden ennallistamisen hyödyttäisi lajien lisäksi esim. soiden virkistyskäyttäjiä, metsästäjiä ja vesistöjä.

- Tuomas Haapalehto, erikoissuunnittelija, Metsähallitus

Valtaosa Suomen viidestä miljoonasta ojitetusta suohehtaarista on suojelualueiden ulkopuolella. Haapalehdon mukaan näillä soilla ennallistaminen on hyvin vähäistä, vaikka joka viides hehtaari on osoittautunut taloudellisesti kannattamattomaksi hukkaojitukseksi.

- Suojelusoiden ennallistamisella pyritään turvaamaan edes arvokkaimman suoluontomme monimuotoisuuden ja virkistysarvojen säilyminen. Suojelualueiden ulkopuolellakin soiden ennallistaminen hyödyttäisi lajien lisäksi esimerkiksi soiden virkistyskäyttäjiä, metsästäjiä ja voisi auttaa vesistöongelmien kanssa, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Haapalehto summaa.

Metsät helpompi ennallistaa kuin pellot ja turpeennostoalueet

Ennallistaminen on helpointa metsätalouteen ojitetuilla soilla, joilla on vielä jäänteitä alkuperäisestä lajistosta, kuten sammalista.

Pelloilla palautuminen on vaivalloisempaa, koska koko pintakerros on poistettu. Hitainta ennallistaminen on turpeennostoalueilla, joilla suosta on poistettu pintakerroksen lisäksi useita metrejä turvetta.

Ennallistaminen parantaa vesiä pitkällä aikavälillä

Kun suon maaperää muokataan, lähtee siitä liikkeelle kiintoaineita, jotka haittaavat alapuolisia vesistöjä. Nyrkkisääntö pätee niin metsäojien kaivamiseen suota kuivatettaessa kuin ojien tukkimiseen soita ennallistettaessa. Vuosien saatossa ennallistaminen kuitenkin parantaa alapuolisten vesien tilaa, kun suo muuttuu lähemmäksi luonnollista tilaansa veden suodattajana.

Kasvihuonepäästöt hankalasti laskettavaa nollasummapeliä

Ei voida sanoa, että ennallistettu suo olisi ilmaston kannalta yksiselitteisesti hyvä ja ojitettu paha.

- Tuomas Haapalehto, erikoissuunnittelija, Metsähallitus

Ennallistamisen vaikutus suon kasvihuonepäästöihin on monimutkainen ja vielä osin tutkimaton asia.

- Ei voida sanoa, että ennallistettu suo olisi ilmaston kannalta yksiselitteisesti hyvä ja ojitettu paha – tai toisinpäin, toteaa väitöstutkija Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta.

Kun suo ojitetaan, sen puusto alkaa kasvaa voimakkaammin ja sitoa hiiltä aiempaa enemmän. Toisaalta kuivunut turve alkaa hajota vapauttaen hiilidioksidia. Puuston kasvun lisäys on yleensä suurempaa kuin turpeen hajoaminen. Laskelmissa suuri merkitys on sillä, mihin kasvatettu puu lopulta käytetään.

Ennallistetulla suolla puiden kasvu hidastuu, ja märältä suolta voi vapautua metaania, joka on hiilidioksidiakin ärhäkkäämpi kasvihuonekaasu. Toisaalta hajoavan turpeen hiilivuoto katoaa ja hiiltä alkaa kertymään pitkäaikaiseen varastoon suon sisään.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä