Tähtihetki: Avatar
Artikkeliin liittyvä ääni- ja kuvamateriaali:
Tarmo Poussu pitää Avatarta visuaalisesti huikea elokuvana. Siinä on viitteitä vanhoista westerneistä ja sotafilmeistä, jonka vuoksi tarina on myös turhan helposti ennakoitavissa. Anu Silfverbergin mielestä Avatar-elokuvan tehosteet loistavia, mutta henkilöhahmot ovat ohuita ja 3d-lasit epämukavat.
James Cameronin kiihkeästi odotettu Avatar on teknisesti uraauurtava ja visuaalisesti häikäisevä seikkailufantasia, joka on muodostuva takuuvarmaksi hitiksi, mutta tuskin nousee Terminator 2:n tai Titanicikin kaltaiseksi klassikoksi. Innokkaimmat ihailijansa 3D-tekniikalla kuvattu elokuva löytänee fantasiakirjallisuutta ja videopelejä harrastavan nuoren yleisön parista.
Avatarin tarina sijoittuu Pandora-nimiselle planeetalle kaukaisessa tulevaisuudessa. Ihmiskunta havittelee planeetan valtavia luonnonrikkauksia, mutta uhkaa samalla sen alkuperäisväestön, na’vi-kansan elinehtoja. Koska planeetan ilmakehä on ihmisille myrkyllinen, he joutuvat liikkumaan siellä joko happinaamareita käyttäen tai henkilökohtaista avatar-hahmoaan aisteillaan etäohjaten.
Elokuvan päähenkilö on alaraajoiltaan halvaantunut merijalkaväen sotilas Jake Sully (Sam Worthington), joka lähetetään Pandoralle pienen tutkimusryhmän mukana avatar-hahmossa. Pandoran viidakossa hän tutustuu naispuoliseen na’vi-soturi Neytiriin (Zoe Saldana), joka pelastaa hänen henkensä ja tutustuttaa hänet kansansa tapoihin.
Kun vääjäämätön konflikti ihmisten – eli suuren kaivosyhtiön sekä sen etuja ajavan armeijan – ja kotiplaneettansa luontoa puolustavien na’vien välillä lähestyy, Jaken on valittava puolensa. Mutta voiko mikään pelastaa jousipyssyin aseistettuja na’veja ihmiskunnan ylivertaisen aseteknologian tuhovoimalta?
Avatarin tarinassa on aimo annos vanhoja westernejä, joissa valkoinen mies oppii intiaanien tavoille (Pieni suuri mies, Tanssii susien kanssa). Mukana on myös monista sotaelokuvista ja tieteisleffoista tuttuja aihelmia. Monista lainoista johtuen Avatarin tarina onkin turhan helposti ennakoitava.
Toimintakohtausten ohjaajana Cameron on yhä ylivertainen. Avatar on täynnä henkeäsalpaavan hienosti toteutettuja toimintajaksoja, joiden välittömyyttä digitaalisesti luotu ympäristö ja henkilöhahmot tosin vähentävät.
Elokuvan suurin puute on voimakkaiden, samastumiseen houkuttelevien henkilöhahmojen puute. Motion capture –tekniikalla luodut fantasiahahmot eivät saavuta samanlaista painokkuutta ja koskettavaa persoonallisuutta kuin vaikkapa Terminator –elokuvien tai Titanicin päähenkilöt, jotka ankkuroivat noiden elokuvien tarinat lujasti inhimillisiin tunteisiin.
Tarmo Poussu
James Cameronin Avatarista on toisteltu yhä uudelleen yhtä asiaa: että se on kallein koskaan tehty elokuva. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Siitä ei sanota, että siinä on parhaat näyttelijäsuoritukset ikinä, tai että sen leikkaus tai ohjaus olisivat poikkeuksellisia. Tai edes sen tarina.
Se on tosi kallis ja sitä katsotaan lasit päässä, ja tämän pitäisi olla kylliksi. Mutta ei se ole.
Elokuvassa on kaksi perustarinaa: ihmisen ja muukalaisen rakkauden syttyminen sekä ekohöpötyksellä höystetty sankaritarina merijalkaväen kundista joka onkin kaukaisen planeetan odotettu pelastaja (hyvänen aika sentään).
Hahmot ovat ohuita, mistä seuraa että heidän rakkaustarinansa ja heidän ”henkilökehityksensä” on huonosti motivoitua.
Luonnonmukaisen planeetan ja väkivaltaisen ihmiskunnan kohtaamisessa Cameron alleviivaa turhaankin viittauksia Yhdysvaltain väkivaltaiseen historiaan ja nykypäivään. Hyväntahtoiset höpinät vaikuttavat kuitenkin enemmän tekosyyltä jonka kautta päästään itse asiaan eli räiskintään. Cameron on kuin vasemmistohippi joka tykkää sodasta, mutta tiedostavana ihmisenä yrittää keksiä poliittisesti korrekteja tekosyitä sen harrastamiselle.
3d näyttää paikoin valtavan yllättävältä ja hienolta. Mutta lasit painavat ja ovat epämukavat, ja tummentavat aina kuvaa. Ja miksei kukaan sano ääneen sitä, että nopeissa liikkeissä kuvaa on vaikeaa seurata varsinkin lähempää; silmän on vaikea tottua?
Mutta muuten tekninen toteutus on kyllä jotain aivan uutta. Tehosteet ovat loistavia, ja Pandora-planeetan tarpeisiin luodut maisemat, otukset, kasvit ja lentävät vuoret varsin vaikuttavia. Jos elokuvia arvioitaisiin näillä perusteilla, tähtiä tulisi viisi. Mutta katsojana toivoisin myös näyttelijäntyötä, ohjausta, sekä käsikirjoituksen jossa ei selitetä kaikkea tökerön, yksinkertaisuuksia kertailevan dialogin kautta.
Anu Silfverberg