Suomen synkin kesänäyttely löytyy Padasjoelta

Padasjoella sijaitsevaa taide- ja muotoilukeskusta pyörittävät Teemu Salonen ja Kati Joki. Ihana Havon kuratoima Pimeyden nielaisemat -kesänäyttely käsittelee synkkyyttä eri näkökulmista niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

Synkästä aiheesta innostuivat kuitenkin kaikki, myös taiteilijat, Salonen kertoo.

– Havo ehdotti synkkää kesänäyttelyä, ja me innostuimme siitä. Taiteilijatkin ilahtuivat siitä, että oli mahdollisuus tehdä synkkä kesänäyttely.

Synkkyyden monta sävyä

Näyttelyn pimeydessä on sävyjä. Juhana Moisanderin Jumissa-videotaideteoksessa katon rajassa räpiköi mies saappaat jalassa. Katsojasta riippuu, onko mies uimassa vai hirressä.

Marko Suomen pitsiteokset taas naurattavat. Suomi on kuvannut peniksiä seuranhakupalstoilta, suurentanut ne ja nyplännyt mallin mukaan.

Heta Kuchka on In memory of -teokseen kuvannut hautajaiset, joissa ei ole yhtään vierasta. Pappi toistaa silti kaavan tarkasti, ja katsojasta tulee hautajaisten ainoa todistaja.

– Tämä on ihan totta. Ihmisiä kuolee yksin, eikä heillä ole ystäviä tai sukulaisia, Salonen miettii liikuttuneena.

Vieressä seisoo Kati Joki, jota teos koskettaa yhä, vaikka näyttely on ollut avoinna jo viikkoja.

– Laittaa ajattelemaan, kuinka pitkälle hyvinvointi on Suomessa mennyt. Ihmiset on laitostettu, eikä ihmisten enää tarvitse huolehtia läheisistään.

Talouskasvuun tähtäävät päätökset synkistävät

Pimeyden nielaisemat -näyttelyssä kriittisimmin yhteiskuntaan suhtautuu Jyrki Riekki. Hänen teoksiaan on esillä pihalla olevassa kontissa.

– Nämä ovat hyvä vastapari Heta Kuchkan töille, koska näissä mietitään, mikä on tullut tärkeämmäksi kuin ihmiset. Nämä ovat yltäkylläisyyden oksennusta, Joki sanoo.

Syöpynyttä ihmistä kuvaavan veistoksen jalassa on Ronald Macdonald -kengät. Selkäranka on katkennut ja pullahtanut ulos vatsan kohdalta. Riekki antaa huutia kuluttamisen ihannoinnille, selkärangattomuudelle ja talouskasvulle.

– Ehkä tässä on selkärangaton ihminen, joka vain porskuttaa menemään. Onhan se nähtävissä, että talouskasvu on aina ensisijalla päätöksissä, eikä ihmisellä ja ihmisyydellä ole merkitystä, Salonen sanoo.