ARVIO: Coco Chanel ja Igor Stravinsky taiteilevat vain taustalla

1920-luvulla Coco Chanel mullisti muotimaailman kapinoimalla korsetteja ja epämukavia pukuluomuksia vastaan. Chanel lainasi vaikutteita miesten vaatteiden materiaaleista, kuoseista ja leikkauksista. Hän loi uuden, elegantin ja maskuliinisen tyylin, joka väritti koko vuosisadan muotia. Muodinluojan klassisen jakkupuvun ja Chanel No. 5 -parfyymin tuntevat nykyäänkin kaikki.

Chanelin elämäntarina on kiehtonut ihmisiä värikkyydellään ja poikinut lukuisia kirjoja ja tv-tuotantoja. Siinä missä Coco Chanel ja Igor Stravinsky keskittyy nyt kuvaamaan Chanelin uran huippuaikaa, paneutuu muoti-ikonin varhaisvuosien ryysyistä rikkauksiin -tarinaan seuraavaksi elokuva nimeltä Coco avant Chanel.

Rakkaustarina saa alkunsa baletissa

Coco Chanel & Igor Stravinsky -elokuvan lähtökohtana on aina yhtä kiehtova tarina kahden erilaisen taiteilijan elämän yhteen kietoutumisesta. Muodin ikonin vastaparina nähdään venäläisen taidemusiikin säveltäjä Igor Stravinsky, jota voisi hyvällä syyllä sanoa Coco Chanelin lukuisista miehistä kiehtovimmaksi. Stravinsky nousi neoklassisella tyylillään yhdeksi 1900-luvun merkittävimmäksi säveltäjäksi.

Kahden oman aikansa merkkihenkilön rakkaustarina saa alkunsa Stravinskyn kohua herättäneen Kevätuhri-baletin Pariisin ensi-illasta, jolle elokuvan alussa omistetaan huomattavan pitkä ja vaikuttava jakso. Chanel seuraa esitystä haltioituneena. Muulle yleisölle teos on kuitenkin liian radikaali ja moderni.

Teoksen vastaanotto murtaa Stravinskyn. Väärinymmärretty ja kärsivä säveltäjä löytää ymmärtäjän itsenäisestä ja menestyvästä Cocosta. Muodin ikoni ottaa Igorin suojatikseen ja pyytää miehen luokseen asumaan vaimonsa ja lastensa kera. Kahden taiteilijan välille syntyy intohimoinen suhde, joka ei pysy salassa pitkään.

Taide jää rakkauden jalkoihin

Ranskalaisohjaaja Jan Kounenin elokuvan alku pitkine musiikkikohtauksineen antaa vaikutelman kunnianhimoisesta taiteilijakuvauksesta, mutta loppujen lopuksi juonta kuljetetaan eteenpäin perinteisen rakkauselokuvan tapaan. Ennalta-arvattava kolmiodraama ja lukuiset makuuhuonekohtaukset käyvät pitkäpiimäisiksi kaksituntisen elokuvan aikana. Taiteen tekeminen jää taustalle, kun elokuvan pääpari joutuu väistelemään säveltäjän mustasukkaista vaimoa.

Elokuvassa kuitenkin esitetään kiehtova kysymys siitä, kuka ansaitsee tulla kutsutuksi taiteilijaksi. Saiko nainen tunnustusta taiteilijana vielä vauhdikkaalla ja vapautuneella 1920-luvullakaan? Elokuvassa Igor Stravinsky nostaa itsensä vihapäissään muodinluojaa korkeammalle ja sivaltaa Cocoa: "Ette ole taiteilija vaan puodinpitäjä".

Lause jää kuitenkin roikkumaan ilmaan, koska Cocon taiteellisen intohimon kuvaus jää varsin suppeaksi. Toki tilaa on jätetty kohtauksille, joissa käydään läpi Chanelin uran ilmeisimpiä merkkipaaluja kuten Chanel No. 5 -hajuveden keksiminen.

Pääosan esittäjä vakuuttaa muoti-ikonina

Elokuvan parasta antia on ehdottomasti Cocon näyttelijän Anna Mouglalisin roolisuoritus. Mouglalis menee täydellisesti androgyynistä ja omapäisestä muoti-imperiumin perustajasta. Näyttelijä tekee myös erittäin uskottavan roolityön 1920-luvun uutena seikkailunhaluisena poikamiestyttönä, joka hylkää korsetit syleilläkseen rakastajaansa täysin vapaasti.

Myös tanskalaissyntyinen Mads Mikkelsen ansaitsee hatunnoston surumielisen venäläissäveltäjän osastaan. Mikkelsen vetää kunnialla intohimon ja uskollisuuden repimän miehen roolin.

Parhaimmillaan Coco Chanel & Igor Stravinsky piirtää valkokankaalle kuvan kahdesta omaa tietään kulkevasta taiteilijasta, joiden intohimona hetkessä eläminen. Niin taiteen tekeminen kuin rakkauskin on molemmille heittäytymistä, sormien kuljettamista pianon koskettimilla ilman valmiita säveliä ja tarttumista kankaaseen vailla luonnoksia.