Turvapaikanhakijat

Uudet naapurit

huivipäinen tyttö
Turvapaikanhakijoita saapui Vuorannan vastaanottokeskukseen marraskuussa 2015. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Osa naapurustosta seurasi epäillen, kun Alkon entinen kurssikeskus Itä-Helsingissä muutettiin viime syksynä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi. Sinne muutti myös Mahmoudien perhe Afganistanista. Juttusarja alkaa.

Vanhat rappeutuneet huvilat reunustavat merenrantaa. Tämä oli joskus ennen Helsingin varakkaan väen kesäparatiisi.

Arvokkailta näyttävät myös rannan tuntumassa kohoavat uudet rivitalot valtavine ikkunapintoineen. Tänne Itä-Helsingin Vuosaareen, luonnon ja rantareittien lomaan, asetutaan asumaan isolla rahalla.

Viime syksynä alueen väestörakenne muuttui, kun hulppeiden rinnetalojen väliin jääneet matalat rakennukset saivat uusia asukkaita.

Tuo kolmen talon ryhmä oli alun perin toiminut Alkon kurssikeskuksena. Se oli saanut rappeutua rauhassa vuosikausia. Tyhjiä käytäviä oli joskus vain käytetty tv-sarjan kulisseina. Muuhun se ei ole enää kelvannut.

Marraskuussa Vuorannasta tuli turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Tai ainakin sijoituspaikka.

 

Vuorannan vastaanottokeskus toimi aikaisemmin Alkon kurssikeskuksena.
Vuorannan vastaanottokeskus toimi aikaisemmin Alkon kurssikeskuksena. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Vuosaaren raitilla alkoi syksyllä tulla vastaan bussipysäkille suuntaavia perheitä. Vastaanottokeskuksen pihamaalla juoksenteli lapsia.

Vastaanottokeskusta johtava Suomen Punaisen Ristin Markku Riistama kertoo, että tieto turvapaikanhakijoiden tulosta aiheutti aluksi hämmennystä naapureiden parissa. 

– Aluksi koettiin myrskyisä asukasilta, mutta pian laineet asettuivat. Naapurit näkivät, että tänne tulee perheitä. Nyt olemme jo pystyneet luomaan hyvät suhteet ympäristöön, Riistama sanoo.

Riistama kertoo, kuinka turvapaikanhakijat olivat saapuessaan uupuneita. Ensimmäiset päivät menivät levätessä.

– Aluksi ohjelmassa ovat vain ruokailut ja infotilaisuudet, Riistama kertoo.

Voin sanoa vain, että kuolemme, jos meidät lähetetään takaisin.

Asuntoina ovat entisen kurssikeskuksen majoitustilat. Kahden hengen huoneisiin asettuu kokonaisia perheitä.

Huoneessa numero 110 asuu Afganistanista tullut Mahmoudien perhe. Heille Vuoranta merkitsee pitkän matkan päätepistettä – vaikka sitten väliaikaista.

Keski-ikäinen perheenisä Abdulkhalegh Mahmoudi kertoo viisihenkisen perheen pitkästä matkasta. Se alkoi Heratista Länsi-Afganistanista.

Suomessa Heratin kaupungilla on synkkä maine. Vuonna 2014 siellä surmattiin kaksi suomalaista avustustyöntekijää. Sen jälkeen aseryhmien välinen sota on kiihtynyt. Pelkästään tänä vuonna kuolleiden määrä nousee sataan.   

poika istuu luokassa
Päätös turvapaikanhakijoiden oleskeluluvasta kestää kuukausia. Odotuksen aikana Vuorannan vastaanottokeskuksen asukkaat opiskelevat muun muassa suomen kieltä. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Perheen matka Suomeen kesti miltei kuusi kuukautta. Ensin Afganistanista Iraniin ja sieltä Turkkiin. Sitten edessä oli vaarallinen merimatka.

Mahmoudit ovat paenneet henkensä kaupalla.

– Merimatkan teimme kumiveneellä, jossa oli 50 ihmistä. Kreikassa saimme henkilökortit. Sitten jatkoimme Kroatiaan ja Makedoniaan, perheen isä Abdulkhalegh kertoo.

– Ja loppujen lopuksi pääsimme tänne Suomeen, hän kertoo hiljaisessa huoneessa.

Lähdön syystä saa aluksi vain epämääräisen aavistuksen.

Mahmoudin perheen isä Abdulkhalegh työskenteli autonkuljettajana. Elämä Afganistanissa oli turvatonta koko perheelle, Abdulkhalegh perustelee ja sanoo jyrkästi:

– Voin sanoa vain, että kuolemme, jos meidät lähetetään takaisin. Sataprosenttisesti, Abdulkhalegh Mahmoudi sanoo.

Perheen äiti kertoo, että matka halki syksyisen Euroopan oli vaikea.

– Muistan erään illan – mikähän maa se mahtoi olla – kun oli hyvin kylmä yö, ja pieni poikani sairastui flunssaan. Otin hänet syliini ja käärin peittoon, äiti Nafasgol Mahmoudi sanoo.

Väen tulosta on nyt vasta viikko, mutta kohta tänne jo tulee vapaaehtoisia opettamaan suomea.

 

Turvapaikanhakijoiden arki on usein pelkkää odotusta, koska mahdollisuuksia työntekoon ei ole.

Punaisen Ristin delegaatti Markku Riistama sanoo, että ainakin suomen kieltä voi opiskella – ja itse asiassa jopa täytyy. Se on maahanmuuttolain mukaan myös aikuisten velvollisuus, Riistama muistuttaa.

Riistama on kokenut SPR:n työntekijä. Hän oli nähnyt Haitin maanjäristyksen tuhot ja työskennellyt ebola-alueella Sierra Leonessa.

Vuorannassa vastaanottokeskuksen toiminta saatiin ripeästi alkuun.

– Väen tulosta on nyt vasta viikko, mutta kohta tänne jo tulee vapaaehtoisia opettamaan suomea. He ovat entisiä opettajia, Riistama kertoo.

Suomen Punaisen Ristin Markku Riistama käynnisti toiminnan Vuorannan vastaanottokeskuksessa. Kristiina Toivikko on jatkanut Riistamaan työtä.
Suomen Punaisen Ristin Markku Riistama käynnisti toiminnan Vuorannan vastaanottokeskuksessa. Kristiina Toivikko on jatkanut Riistamaan työtä. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Marraskuun sateessa Vuoranta ei näytä kovin kutsuvalta, vaikka alue on kesäisin Helsingin kauneimpia. Uimarantakin on puolen kilometrin päässä.

Marraskuu menee, tulee joulukuu.

Lapset alkavat käydä koulussa. Suomalaista juhla-aikaa vietetään myös Vuorannassa, vaikka asukkaat ovat islamilaisia.

Naapurustosta tullaan esittämään musiikkia juhlaan.

Afganistanilaisperheen tilanne pysyy mielessä. Miksi he oikeastaan lähtivät? Saavatko he jäädä Suomeen?

On syytä jatkaa Vuorannan pakolaiskeskuksen seuraamista.

Vuosaaren vastaanottokeskus Itä-Helsingissä avattiin marraskuussa.
Vuosaaren vastaanottokeskus Itä-Helsingissä avattiin marraskuussa. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä