Talous |

Kun vuorineuvos Ladan osti ja muut idänkaupan vaietut tarinat

Idänkaupan kulta-aikana 1970-80-luvulla Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa oli niin kannattavaa, että vuorineuvokset olivat jopa haluttomia kertomaan siitä avoimesti.

Lada ja pojat
Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Toimittaja Jyrki Koulumies avaa ja oikoo kirjassaan ”Kaikki ajoi Ladalla – idänkaupan lyhyt oppimäärä” Venäjän kauppaan liittyneitä myyttejä ja väärinkäsityksiä.

Ylen pitkäaikainen taloustoimittaja Jyrki Koulumies työskenteli Uuden Suomen kirjeenvaihtajana Moskovassa 1977-80. Hän on haastatellut kirjaansa varten keskeisissä asemissa olleet idänkaupan vuorineuvokset ja muut toimijat.

Kauppa on myös politiikkaa

Idänkauppa alkoi sotakorvauksista, ja se pakotti Suomen rakentamaan voimakkaan ja osaavan konepajateollisuuden. Esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa Nokia keräsi mittavat voitot Neuvostoliiton markkinoilla.

Jo sotakorvauksia varten jouduttiin Suomeen perustamaan kuusi uutta telakkaa ja vanhojen telakoiden tuotantokykyä nostettiin.

– Kauppahan on aina ja kaikkialla ollut myös politiikkaa. Venäjän kauppa ei siitä poikennut, Koulumies kirjoittaa.

Idänkaupan juuret ovat siis syvällä historiassa. Koulumies muistuttaa, että Neuvostoliiton suunnitelmien mukaan Suomeen tuotavista öljytuotteista oli määrä tuoda 75 prosenttia idästä.

Öljyn hallitseva osuus Neuvostoliiton tuonnista oli Moskovan oma suunnitelma ja jäi idänkaupan leimaavaksi ominaisuudeksi.

– Se johtui lähinnä siitä, että Neuvostoliitto pysyi raaka-aineiden tuottaja- ja viejätaloutena aivan samaan tapaan kuin se on vielä Putinin Venäjänä, Koulumies huomauttaa.  

Ladalla ajettiin, mutta eivät kaikki

Idänkauppa oli tärkeä tekijä Suomen vaurastumisessa ja teollisuuden rakenteen monipuolistumisessa. Idänkaupan aikana talous kasvoi ja vauraus lisääntyi ennennäkemättömällä vauhdilla.

Koulumies muistuttaa, etteivät Suomessa todellakaan ”kaikki ajaneet Ladalla”, vaikka itänaapuri niitä ahkerasti suomalaisille vuorineuvoksille tyrkyttikin.

Ja kun hinnat olivat halpoja, jotkut ostivat Ladoja ihan muuten vaan, toiset solidaarisuudesta Neuvostoliittoa kohtaan. Ladan ostaminen oli joillekin poliittinen kannanotto, ja idänkaupan johtajille se oli kauppapoliittinen solidaarisuuden osoitus.

Jokunen pomomies ajoikin neuvostovalmisteisilla ajoneuvoilla. Esimerkiksi maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki Haavisto taipui ostamaan parikin neuvostopeliä: Lada Nivan ja Valko-Venäjällä tehdyn Belarus-traktorin.

– Että pysyikö Belarus ajokunnossa? Vähäisellä käytöllä sillä pystyi kyllä jollain tavalla ajamaan, Haavisto kertoo kirjassa.

Myös Wärtsilän pääjohtajalla Tankmar Hornilla oli parikin Lada Nivaa.

– Auto eteni maastossa hyvin, mutta rynkytys oli melkoinen. Hyvä että hampaat pysyivät suussa, Horn puolestaan muistelee.

Neuvostolimusiinin penkki kuin junavaunu

Ainakin Wärtsilän Horn, Koneen Pekka Herlin ja Nokian Kari Kairamo hankkivat yhtiöidensä käyttöön myös neuvostolimusiinit eli Tšaikat solidaarisuuden hengessä ja hyvän tahdon osoituksena.

Auton etupenkkiä ei voinut säätää, kun se oli pultattu kiinni lattiaan. Nokian Kairamon autonkuljettaja kieltäytyi ajamasta sillä, koska hän ei mahtunut ajamaan autoa.

Tankmar Horn kertoo matkustaneensa Tšaikalla usein Turkuun, koska tilavalla takapenkillä oli hyvä loikoilla.

– Se oli kuin junavaunu. Usein piti kuitenkin olla jokin lännessä tehty vara-auto mukana, varmuuden vuoksi, vuorineuvos Horn mainitsee.

"Vastaa mitä haluat, se on jo käännetty"

Millaista käytännön kaupankäynti sitten oli kahden eri talousjärjestelmän välillä? Mutkatonta, voi Koulumiehen kirjasta päätellä.

Esimerkiksi Rauma-Repolan Tauno Matomäki toteaa kirjassa, ettei politiikan annettu häiritä bisnestä.

– Minua kerran haastateltiin kaupankäynnistä Moskovan televisioon. Haastattelijat eivät olleet ihan varmoja, olinko puhunut tarpeeksi ystävyydestä. Ne sanoivat kuitenkin, että vastaa mitä haluat, me on se käännetty jo ennakkoon venäjäksi.

Mutkattomuudesta kertoo sekin, että mahdottomiltakin tuntuneet asiat hoituivat, jos tunsi oikeat henkilöt - ja riittävän hyvin.

– Moskovassa halusivat ostaa tutuilta ihmisiltä. Minäkin pääsin helpommin Venäjän varapääministerin juttusille kuin tapaamaan Nakkilan kunnanjohtajaa, Nakkilasta kotoisin oleva vuorineuvos Matomäki heittää.

Devalvaatiot auttoivat idänkauppaakin

Oliko Suomi sitten riittävän kilpailukykyinen idänkaupan aikoihin? Vai olisiko tavara mennyt kaupaksi joka tapauksessa?

Jyrki Koulumies huomauttaa, että devalvaatioilla sanotaan parannetun ennen kaikkea metsäteollisuuden hintakilpailukykyä lännen markkinoilla. Mutta kyllä devalvaatio teki erittäin hyvää myös muulle viennille ja idänkaupalle.

– Rahaa tuli kuin suokuokalla, muisteli kirjan mukaan Kostamuksen vaiheita eräs rakennusliikkeen johtaja vielä 2010-luvulla. 

Tuoreimmat aiheesta: Talous

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä