Yrittäjä Marita Schuvalow Lappeenrannan Helioksesta on seurannut filmejä hakevia asiakkaita ihmeissään.

- Värifilmikameroita on käytetty tosi paljon, tässä parin kuukauden aikana on ollut selvä kysyntäpiikki, sanoo Schuvalow ja esittelee vähiin huvennutta filmivarastoa.

Filmien kasvanut kysyntä on tullut yllätyksenä niin valokuvausliikkeille kuin filmien maahantuojille ja valmistajillekin. Viime vuosina filmikuvaus on vähentynyt yhtä jyrkästi kuin digikuvaus on yleistynyt, joten menekin kasvuun ei osattu varautua lainkaan. Monet filmityypit ovat loppuneet koko Euroopasta.

Fuji Finland Oy:n mukaan filmejä olisi myyty jopa 40 prosenttia tavallista enemmän, jos niitä olisi ollut saatavilla. Uusia filmejä on tilattu, mutta niiden saaminen japanilaisilta valmistajilta kestää useita kuukausia.

Poikkeusolot innostavat

Yrittäjä Marita Schuvalowin mukaan filmikameroita ovat kaivaneet esiin erityisesti ne iäkkäämmät ihmiset, jotka eivät ole edes siirtyneet digikuvaukseen.

- Käytän filmiä sen takia, että siitä on helpompi tehdä paperikopioita, sanoo filmiä kehitettäväksi tuonut taipalsaarelainen Teuvo Luntinen.

-Tänä talvena vanha kamera on pitänyt kaivaa esiin vain siksi, että upea luminen luonto on saatu tallennettua kuviksi.

Marita Schuvalow kannustaa ihmisiä edelleen käyttämään filmikameroitaan, vaikka filmeistä väliaikaisesti pulaa olisikin.

- Monet luulevat ihan virheellisesti, että filmejä ei ole enää ollenkaan saatavilla eikä niitä enää kehitetä. Meilläkin kehityskone on ollut tänä talvena kovemmassa käytössä kuin vuosiin, sanoo Schuvalow. Hänen mukaansa moni on myös investoinut kuvauskalustoon niin paljon, ettei sitä kannata jättää kokonaan käyttämättä.

Filmin käytöstä alakulttuuri

Suomen kameraseuroissa filmiä käytetään edelleen runsaasti. Saimaan kameraseuran puheenjohtajalle Tatu Kososelle yksi syy filmikameran käyttöön on taloudellinen.

- Ei ole ollut varaa eikä halua siirtyä digijärjestelmiin, kun on vuosien varrella tullut hankituksi hyvät filmikamerat, sanoo Ylämaan lumisia graniittilouhoksia kuvannut Kosonen.

- Sitä paitsi digi ei ole vielä saavuttanut filmin laatua!

Kosonen vertaa digi- ja filmikuvauksen eroja taiteen tekemiseen. Digikuvaus on kuin lyijykynällä luonnostelua, filmikuvaus on tarkasti suunniteltu ja toteutettu öljyvärimaalaus, hän sanoo.

Kosonen on myös huomannut, ettei filmikuvaus ole vain ikääntyvien hiipuva harrastus, vaan mukaan on tulossa kokonainen uusi nuorten filmikuvaajien alakulttuuri, joka mm jäljittelee vanhoja, rakeisia lehtikuvia.

- Esimerkiksi skeittareille ja graffitiporukoille mustavalkoinen filmi on jo noussut jonkinlaiseksi kulttituotteeksi, sanoo Tatu Kosonen.