Työryhmän esityksen perusteella toinen Kymenlaakson kunnista muodostuisi Kouvolasta ja Iitistä, toiseen kuntaan liitettäisiin Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti.

Pohjois-Kymenlaakso

Kouvolaan vuonna 2009 toteutuneen kuntaliitoksen jälkeen Pohjois-Kymenlaaksossa ei työryhmän mukaan ole tarvetta muille kuntaliitoksille kuin Kouvolan ja Iitin yhdistymiselle. Kouvolan ja Iitin yhdistyessä uuden kunnan asukasluku olisi noin 95 000.

Iitin osalta yhdistymistä tukee se, että suuri osa kunnan asukkaista käy jo nyt kunnan ulkopuolella töissä. Oman kunnan alueella käy töissä vain 55,2 prosenttia työllisistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä huolimatta Päijät-Hämeen ei katsota muodostavan Iitille kokonaisuutena luontevaa toiminnallista suuntaa.

Sen sijaan Iitin pohjoisosassa sijaitseva Vuolenkosken alue voisi olla työryhmän mukaan perusteltua liittää Päijät-Hämeen puolella sijaitsevaan Heinolaan. Vuolenkoskelta 18 prosenttia työllisistä käy töissä Heinolassa ja saman verran Lahdessa. Kausalassa Vuolenkoskelta käy töissä 7 prosenttia ja Kouvolassa vain 2 prosenttia työllisistä.

Kouvolan ja Iitin liitto täyttäisi laissa säädetyt ammatillisen koulutuksen järjestämisedellytykset. Liitoksella pystyttäisiin nykyistä paremmin turvaamaan väestökehitykseltään heikommassa asemassa olevan Iitin elinvoima ja palvelut.

Etelä-Kymenlaakso

Etelä-Kymenlaakson uusi kunta pohjautuisi Kotkan työssäkäyntialueeseen. Yli 40 prosenttia Pyhtään työllisistä käy Kotkassa töissä. Määrä on niin merkittävä, ettei sen voida katsoa suuntautuvan muualle. Haminan, Kotkan, Miehikkälän, Pyhtään ja Virolahden kuntaliitoksesta muodostuisi noin 87 300 asukkaan kunta.

Työryhmän selvityksen mukaan Etelä-Kymenlaaksoon ei ole tarkoituksenmukaista muodostaa kahta kuntaa. Uuden kunnan elinvoima olisi merkittävästi vahvempi, kun jo nyt yhtenäisen kaupunkiseudun muodostavat Hamina ja Kotka koottaisiin samaan kuntaan.

Yhden kunnan mallia puoltaa työryhmän mukaan myös kuntatalous. Tulevaisuudessa Haminan veronkorotuspaine on maakunnan suurin. Lähes yhtä suuri paine on myös Virolahdella ja Miehikkälässä. Haminassa ja Kotkassa liikkumavara velkaantumisen suhteen on loppumassa.

Väestökehityksellisesti Miehikkälällä ei ole mahdollisuuksia toimia itsenäisenä kuntana, myös Virolahden väestökehitys on haasteellinen. Liitoksen myötä väestörakenne paranisi etenkin Miehikkälän, Virolahden ja Haminan osalta.

Uusi kunta olisi taloudeltaan melko vahva ja työryhmän mukaan muutos vahvistaisi alueen kuntien taloudellista itsenäisyyttä. Elinkeinoista erityisesti logistiikka, kauppa ja matkailu hyötyvät Venäjän läheisyydestä. Työryhmän esityksen mukaan uuden kunnan muodostaminen selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi hallintoa sekä vahvistaisi paikallista demokratiaa.

Etelä-Kymenlaaksosta kaksikielinen?

Jos työryhmän esittämä kuntaliitos toteutuu, nousee erityiskysymykseksi Pyhtään kielellinen asema. Pyhtää on kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi. Ruotsinkielisiä asukkaita Pyhtäällä on 472, eli 9 prosenttia.

Uudessa kunnassa ruotsinkielisiä asukkaita olisi 1 114, eli noin 1,3 prosenttia uuden kunnan asukasmäärästä. Kunnasta tulisi näillä määrillä yksikielinen suomenkielinen kunta ja se tarkoittaisi merkittäviä muutoksia Pyhtään ruotsinkielisten asukkaiden kielellisiin oikeuksiin sekä lain tasolla että käytännössä.

Perustuslain turvaamien kielellisten oikeuksien näkökulmasta kuntauudistuksessa tulisi välttää kaksikielisten kuntien muuttumista yksikieliseksi. Tämän vuoksi kuntaliitos olisi mahdollinen vain, jos ruotsinkielisen palvelun järjestäminen turvataan erityisjärjestelyin.

Erityisjärjestelyillä tarkoitetaan kielilain muuttamista siten, että uudesta kunnasta tulisi kaksikielinen kunta tai ainakin keskeiset palvelut olisi järjestettävä myös ruotsiksi. Pyhtäälle ei ole löydettävissä toista kuntarakennevaihtoehtoa, joka turvaisi kielelliset oikeudet. Pyhtäällä ei myöskään ole juuri mitään toiminnallisia sidoksia kaksikielisten itäuusmaalaisten länsinaapuriensa kanssa.

Kuntaliitosten tueksi velvoittava lainsäädäntö?

Työryhmän mukaan on todennäköistä, että näin suurta kuntarakenneuudistusta ei saada toteutettua pelkästään kannusteiden voimalla. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikana kuntien tarpeellisiksi katsomat ja siten niin sanotusti helpot kuntien yhdistymiset on jo toteutettu.

Kuntauudistuksen toteuttaminen edellyttänee erilaisten ohjauskeinojen yhdistämistä. Mahdollisten kannusteiden lisäksi saatetaan tarvita velvoittavaa lainsäädäntöä. Kuntarakenteen kehittäminen jatkossa vaatii myös sellaisia kuntien yhdistymisiä, joita yksittäiset kunnat vastustavat.

Tavoitteena on, että uudet kunnat muodostetaan vapaaehtoiselta pohjalta tai ne ovat muutoin kuntien ja niiden asukkaiden hyväksymiä kokonaisuuksia. Kunnat voisivat ensisijaisesti toteuttaa yhdistymiset vapaaehtoisesti. Valtioneuvostolla olisi kuitenkin toimivalta päättää tai laissa säädettäisiin niistä yhdistymisistä, joissa uudistuksen kriteerit täyttyvät, vaikka kaikkien asianomaisten kuntien valtuustot eivät yhdistymistä kannattaisikaan.

Työryhmän mukaan on ehdottoman välttämätöntä, että valtio tukee uudistuksen valmistelua ja toteutusta. Työryhmä esittää, että ensi vaiheessa jokaisen ehdotetun uuden kunnan muodostumista tuettaisiin valtion asettamalla erityisellä kuntajakoselvityksellä. Erityisten kuntajakoselvitysten asettaminen on mahdollista tehdä jo nykyisen kuntajakolain perusteella. Tällöin kaikki kunnat olisivat velvoitettuja osallistumaan kuntajakoselvitykseen eikä esitettyjen uusien kuntien valmistelu olisi pelkästään vapaaehtoisuuden varassa.