Neljänneksi suurin riisutaan vallasta, ja se jää helposti unohduksiin. Median mielenkiinto on muualla. Sisäänpäin käpertyminen on niin ikään uhkana. Noista maisemista ei nousta odottelemalla opposition autuuttavaa vaikutusta. Keskustan on rakennettava itsestään niin varteenotettava vaihtoehto, että sitä ei voi ohittaa eikä unohtaa.

Mutta ei ole kehumista muillakaan, perussuomalaisia lukuun ottamatta. SDP menetti vuoden 2003 vaaleihin verrattuna 122 000 ääntä. Kokoomus - vaalien ykkönen - kärsi 18 000 äänen tappion viime vaaleihin nähden. Perussuomalaisten jytkyvoittoa kuvaa se , että puolueen äänten lisäys - 447 000 ääntä - on lähes yhtä suuri kuin keskustan kaiken kaikkiaan saama äänimäärä.

Politiikan sisältö ratkaisee puolueen kohtalon. Oikeistoyhteistyö on johtanut keskustan poikkeuksetta vaalitappioon. Kolme kertaa keskusta ja kokoomus ovat olleet sotien jälkeen hallitusyhteistyössä ja aina ne ovat loppuneet keskustan katkeraan tappioon. Niin on käynyt niin vuosien 1966 ja 1995 kuin 2011 eduskuntavaaleissa. Viime vaalikaudella keskustan politiikka koettiin oikeistopolitiikan myötäilemiseksi erityisesti alueellista luonnetta olevissa kysymyksissä. Itsenäisyys ja omintakeisuus on keskustan elinehto. Toinen pitkän aikavälin tappiotekijä on järjestöorganisaation rämettyminen olemattomaan kuntoon niin, ettei siitä ole apua vaalikampanjoinnissakaan.

Vaalirahasotkut söivät puoluetta raskaammalla tavalla kuin ymmärretäänkään. Monta vuotta keskustan ympärillä jatkunut ryöpytys teki selvää jälkeä. Se yhdistyi ihmisten mielissä politiikan moraaliin, joka on muutenkin kyseenalaistunut. Eikä sekään vaara ole ohi.

Jätevesiasetusta on pidetty suurimpana yksittäisenä syynä tappioon. Tulkinnan on oltava laajempi. Ihmiset kokivat, että pääministeripuolue on kovakorvainen ihmisten peloille ja toiveille. Jätevesikysymys oli konkreettinen esimerkki puolueen erkaantumisesta kansalaisten elämästä, siltä se kansalaisista tuntui. Tämä iski vastaan niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Kreikka, Irlanti ja Portugali selittävät vaalikampanjan viimeisten viikkojen alamäen. Keskusta sai ennakkoäänistä 17,8 prosenttia ja vaalipäivän äänistä vain 14,1 prosenttia. Kaikista äänistä osuus oli 15,8 prosenttia. Kaikki vaaliviikon tv-keskustelut alkoivat Portugalin paketin ruotimisella. Keskusta oli tulilinjalla. Perussuomalaiset ja SDP toistivat jyrkkiä ei- kantojaan. On muistettava, että keskustalaisten enemmistö oli EU-jäsenyyttä vastaan ja sen perusteella realistisen karheita EU:ta kohtaan. Varsinkin Itä-Suomea on vaivannut äänestyspassiivisuus vuoden 1995 jälkeisissä vaaleissa. Nyt jälkipotku lähes tainnutti keskustan.

Tyrmäystuloksella on myös myönteinen puoli. Se ei jättänyt jossittelulle millinkään verran tilaa. Kolme suurinta muodostavat niin jyhkeän enemmistön, että sen varaan rakentuu Kataisen hallitus. Keskusta kuuluu oppositioon. Asetelma on kirkas.

Keskustalle avautuu aikaa myöten monia mahdollisuuksia vaihtoehtonsa lanseeraamiseen. Sen on rakennettava luottamuksen siltaa puolueen jättäneisiin kymmeniin tuhansiin tukijoihinsa ja samalla hiottava karheaa vetovoimaa uusiin äänestäjiin. Epäluottamus on nyt niin syvä ja hylkimisreaktio niin jyrkkä, että nopeita tuloksia ei kannata odottaa. Ensi vuoden presidentinvaalit on otettava kaiken muun ohella luottamuksen rakentamisoperaationa. Keskustan tulevaisuus on sittenkin sen omissa käsissä. Energia on suunnattava jurnutuksen sijasta puolueen kunnostamiseen ja politiikan kärkien hiomiseen.