Suomessa on noin 30 seitsenpäiväistä sanomalehteä. Lisäksi on ryhmä kuusipäiväisiä ja tätä harvemmin julkaistavia sanomalehtiä. Paikallislehtiä on noin 150.

Suomalaisia kehutaan sanomalehtien ahkeriksi lukijoiksi siten kuin ovat japanilaiset, islantilaiset ja pohjoismaiset valistuneet ihmiset. Myös kirjojen kulutus on korkealla tasolla.

Itsestäänselvyyksiä koetellaan. Teknologian murroksen siittämä tarjonnan moninaisuus ja ilmaisuus huolettavat printtiä, lehtien ja kirjojen kustantajia. Ihmisten huomio kohdistuu enenevästi sähköisyyden hyödyntämiseen. Sanomalehdet ovat vyöryttäneet ilmaiseksi runsaan nettiaineiston, jonka käyttäjä ei välttämättä miellä enää järkeväksi tilata lehteä kotiinsa.

Kuvitelma netin ja painetun sanan sointuisasta rinnakkainelosta on ainakin osittain virheellinen. Tämän kustantajat tunnustavat nyt, jolloin haetaan kestäviä malleja netin sisällöillä rahastamiseen. Kustantajien resurssien vaihtelevaisuus ja strategioiden poikkeavuus haittaavat etenemistä. Kirjojen julkaisijat painivat saman pulman kanssa.

Millainen viestintämaisema on 10 tai 15 vuoden kuluttua? Kukaan ei tätä tiedä. Muutos on varmaa. Kun esitetään paljon arvauksia, jokin niistä pakosta osuu lähes kohdalleen.

Paperisten sanomalehtien levikit ja lukijat vähenevät. Komeista lukemista on nirhaantunut muutama prosentti vuosittain. Virallisia numeroita on tuunattu erinäisillä ponnistuksilla. Vuoden 2010 levikkinumeroiden miinus lienee 2 – 7 prosenttia eikä suunta noin vain käänny.

Suomeen piirtynee lopulta enintään 10 väkevää, joka päivä painettavaa sanomalehteä. Tämä enteilee sanomalehtien yhdistymisiä maakuntien rajat ylittävästi.

Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat vankkoine alueineen selviävät rytäkästä laihtuneina, silti kannattavina.

Kalevalle liukunevat Oulun ohella Kajaani, Kemi ja Rovaniemi ympäristöineen. Ilkka palvelee pohjalaisia. Sen otteessa on oleva Pohjalaisen, kenties Keskipohjanmaan alueet. Keskisuomalainen, Iisalmen Sanomat ja Savon Sanomat ovat jo samaomisteisia, mikä helpottaa linjauksia. Väkeään menettävän Etelä-Savon Länsi-Savo -yhtymä kallistunee keskiseen Suomeen. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson sanomalehdet ovat Sanoma Oyj:llä, joka on enteellisesti alistanut kolme julkaisuaan yhdelle vastaavalle päätoimittajalle. Joensuun Karjalainen askeltaa Keskisuomalainen-yhtymän kanssa. Se yllyttää hiontaan. Ruotsinkielisille piisannee yksi päivälehti. Aluskasveina elää kirjava pienlehdistö.

Sanomalehdistö ketjuuntuu noin viidelle omistajalle. Sen sisältö on runsas, mutta kuinka se ruokkii vaihtoehtoista keskustelua, vahtii demokratiaa? Vaarana piilee kuoroistuminen, Suomen umpioituminen henkisesti tylsäksi tasavallaksi. Toisaalta ketjutus avartaa netin, muun sähköisen viestinnän ja teknologian uhasta mahdollisuudeksi.

Ykkössanomalehdet ovat olleet rahantekokoneita. Onnen jatkumo on epävarmaa. Muutosjohtaminen parhaimmillaan vie reitin kohtuulliseen yritystalouteen.

Vesteristen kasvoista kangaskorpeen

Maamme vanhin yhä ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti Keskisuomalainen markkinoi näyttävästi 140-vuotisuuttaan. Heikki Fabian Helmisen perustama julkaisu pursuaa elinvoimaa. Sen alkumatkan tunnettuja journalisteja olivat Minna Canth, Juhani Aho, Eero Erkko ja Teuvo Pakkala. Yhä monet muistavat omakohtaisesti kuuluisan toimitussihteerin ja pakinoitsijan Lassi Utsjoen, joka menehtyi 1950 -luvulla.

Sanomalehden kasvot vaihtelevat. Perinteet, persoonat ja ajanhenki heijastuvat.

Keskisuomalainen tunnettiin vuosikymmenet maanlaajuisesti Vesteristen sanomalehtenä, sillä ministeri Vihtori Vesterinen työskenteli kauan hallituksen puheenjohtajana. Hänen topakka puolisonsa Kaisa loi taustalla ryhtiä epävarmoihin miehiin. Vihtorin vävy kauppaneuvos Teuvo Katainen luotsasi yritystä toimitusjohtajana. Kunnallisneuvos Paavo Vesterinen seurasi isäänsä Vihtoria ja oli kelpo rupeaman puheenjohtajana. Laukaan Leppävedellä sijaitsevan Perttulan isäntä Antero Vesterinen on puheenjohtaja kolmannessa polvessa. Kyösti Vesterinen, jolle Paavo Vesterinen oli setä, puheenjohtajana paimensi Savon Sanomat Keskisuomalaiselle.

Keskisuomalainen Oyj:n nykykasvot ovat tuoreutuneet omistustaan rutakasti vankistaneen suvun edustajan hahmoksi. Vesa-Pekka Kangaskorpi oli 1990 -luvulta alkaen hallituksessa ja tuhdin siivun puheenjohtajana. Vuosi sitten hänet nimitettiin toimitusjohtajaksi.

Yhtymän jyräkin vaikuttaja on Vesa-Pekka Kangaskorpi omistajuutensa, hallituksen jäsenyytensä, toimitusjohtajuutensa ja laajalle ulottuvan aktiivisuutensa ansiosta. Yhtiökokous ei kopsuttele ratkaisuja hänen ohitseen. Näin ei tapahdu muissakaan yrityksen olennaisissa toiminnoissa. Hän on riippumaton. Muut riippuvat.

Kangaskorvella on vuosikymmenien urakka. Hän taivaltanee edeltäjiensä katseikkuudella ja juurisuudella. Juurien silpominen imaisisi julkaisut tuulten heiluttamiksi, arvostustaan menettäviksi.

Myhäilevä valtioneuvos

Kun Keskisuomalainen vietti 125-vuotisuuttaan Jyväskylän Kaupunginteatterissa tammikuussa 1996, Helsingin herrat matkasivat provinssiin tilauslennolla. Kotilennolle kuljetettaessa toivotettiin arvoväki tervetulleeksi 150-vuotistapahtumaan vuonna 2021. 82-vuotias valtioneuvos Johannes Virolainen myhäili kutsun bussissa kuullessaan.

”Kiitos kutsusta. Silmäilen allakkaani. Miul taitaa olla este 150-vuotisjuhlanne aikaan”, hän tokaisi.

Hersyvä Virolainen arvasi oikein. Hän kuoli neljä vuotta myöhemmin, 86-vuotiaana.