• 

• 

• 

Salomaan noin 4,5 kilometrin matka Kehä I:n ja Kehä III:n välillä kesti 45 minuuttia. Tiellä oli ehkä 30 – 40 kolarirypästä, yksittäisistä ulosajaneista jopa 30 auton sumppuihin, hän arvioi.

- Tieosuudella ei ollut varsinaista liikennevirtaa, vaan autot joutuivat sokkeloimaan eteenpäin mistä pääsivät. Itse jouduin välillä ajamaan roippeiden ja autonpalasten yli. Samassa tilanteessa olivat pelastusviranomaiset, hälytysajoneuvotkaan eivät aina päässeet minne halusivat.

Helsinkiin päin menevällä kaistalla näkyi välillä jalankulkijaryhmiä, kun ojaan ajaneiden bussien matkustajat olivat lähteneet taittamaan matkaa kävellen.

Tietä pitkin puhaltanut rakeinen lumi hioi tien liukkaaksi ja itse lumimyräkkä pudotti näkyvyyden minimiin.

- Puhuimme aluksi siitä, pitäisikö sumuvaloja käyttää, mutta pian huomasimme, että edes hälytysajoneuvojen vilkut eivät aina näkyneet myräkässä.

Salomaa selvisi Lahdentieltä kunnialla. Huono keli sanoi asiassa kuitenkin viimeisen sanan.

- Viranomaiset olivat kehottaneet vaihtamaan joukkoliikenteeseen, joten ajoin kotiin ja vaihdoin bussiin. Neljännellä pysäkillä se sitten täräytti voimalla toista bussia perään.

Kehä III:n sumassa yhteisöllinen tunnelma

Eila Simosen matka Vantaan Kuusikosta hierojalle Helsinkiin katkesi Kehä III:lla puolen päivän jälkeen - yli kahdeksi tunniksi.

- Kehä kolmonen oli aika lailla tukossa ja näkyvyys oli tosi huono. Olin päättänyt, että lähden kehältä pois seuraavassa risteyksessä, kun vastaan tuli se rysäkkä, Simonen kertoo.

- Sain ajettua autoni oikealle sivuun, jolloin takana tuleva auto pääsi siihen vierelle, mutta sitten tulikin jo aika kuuma paikka, kun autoja tuli takaa edelleen, Simonen kertaa tilannetta.

Simonen kuitenkin selvisi rytäkästä säikähdyksellä. Mutta aikaa sumassa odottelu otti pitkästi yli kaksi tuntia, Simonen kertoo.

Tunnelma odottajien keskuudessa äityi silti peräti yhteisölliseksi.

- Siellä sitä rupateltiin, ja ne joiden autot olivat vaurioituneet, kävivät muiden autoissa lämmittelemässä, kuvailee Eila Simonen.

- Kyllä siellä aika lailla yhteisymmärrys vallitsi, ja iloinen tunnelma sitten, kun huomattiin, että suma alkaa purkautua, kertoi Simonen.