Helsingissä pohditaan kahden seminaarin voimin sitä, miten pikaisesti rakennettuja lähiöitä voitaisiin kohentaa paremmiksi asuinympäristöiksi.

Suburban Design-seminaarin Eri puolilta Eurooppaa tulevat puhujat kertovat esimerkkejä omista maistaan siitä, kuinka rapistuvia ja ikärakenteeltaan vääristyneitä lähiöitä on elvytetty.

Lähiö 2072 -yhteishanke pohtii samaa ongelmaa Helsingissä Kuntamarkkinoiden yhteydessä otsikolla: Keiden vastuulla ovat lähiömme?.

Ensimmäiset lähiöt olivat aikanaan vastaus huutavaan asuntopulaan sotien jälkeen. Ratkaisu löydettiin elementtirakentamisesta. 

Asukkaat ovat lähiöuudistuksen keskeinen voimavara.

- Katja Soini

- Teollisen tuotannon avulla kymmenien tuhansien ihmisten asuntoalueita saatiin valmiiksi muutamassa vuodessa, taustoittaa seminaaria koordinoiva, Vantaan kaupunkisuunnittelua pitkään johtanut Jukka Kullberg.

Nykyisin Helsingin metropolialueen asukkaista arviolta 80 prosenttia asuu näillä alueilla, kantakaupungin ulkopuolella. Kaupunkien tehtäväksi on nyt tullut näiden jo rakennettujen alueiden parantaminen. Työ etenee verkkaan.

- Asuinalueet käyvät läpi kehityksen, jossa 50 vuotta vanhojen alueita pidetään rapistuneina ja imagoltaan kehnoina. Lähiöt elävät nyt tätä vaikeaa välivaihetta. Kun rakentamisesta alkaa olla lähemmäs sata vuotta, alueet muuttuvat yleensä trendikkäiksi ja ovat suorastaan antiikkia, sanailee Kullberg.

- Rakennusten perusparantamisesta on aloitettava. Nyt 60- ja 70-luvuilla rakennettujen kerrostalojen tilaa kohennetaan putki- ja julkisivuremontilla.

- Seuraavaksi on pantava kuntoon viheralueet ja liikenteen eri väylät, kertaa Kullberg.

Ongelmaostareita "puutarhakaupungeissa"

Vaikka lähiöt aikanaan suunniteltiin ihannekaupungeiksi, uusi tekniikka ei tuottanut ikuisia rakennuksia. Lapsiperheille suunnitelluilla alueilla asuu yhä enemmän yksineläjiä ja vanhuksia. Kerralla rakennetuilta alueilta puuttuu identiteetti. Alkuperäiset ostoskeskuksetkaan eivät enää vastaa nykyisiä vaatimuksia kertoo Jukka Kullberg:

- Ostarin pikkukaupan hyllyille ei enää mahdu edes se jogurttivalikoima, jota nykyasiakas vaatii.

- Aikoinaan ostoskeskuksissa oli myös pankkikonttoreita, mutta 90-luvullahan ne pankitkin kaikki kaatuivat. Seuraavaksi tuli kaljakuppiloiden kultakausi, ja nyt tilat kelpaavat lähinnä kuntosaleille ja kynsistudioille, sanailee Kullberg.

- Hollannissa osatreiden liiketiloihin on syntynyt maahanmuuttajien pikkukauppoja. Tilat ovat edulliset ja yrittäjän on helppo aloittaa toiminta niissä. Näin ostoskeskukset on saatu asianmukaiseen käyttöön.

- Osa suomalaisista ostoskeskuksista on rakennustaiteellisesti arvokkaita, joten ei niitä voi purkaakaan. Vantaalla olemme tehneet inventaarion vanhoista ostareista ja muutamat niistä ovat rakennustaiteellisesti jopa kansainvälisesti merkittäviä, selittää Kullberg.

Demokratialla ylös apatiasta

Lähiöiden kohentamisessa avainasemassa ovat myös alueen asukkaat.

- Asukkaat ovat lähiöuudistuksen keskeinen voimavara, kertoo Lähiö 2072 -hankkeen projektipäällikkö Katja Soini Aalto-yliopistosta.

Lähiö 2072 on aloittanut demokratiaprojektin Helsingin Mellunkylässä.

- Mellunkylä antaa tähän mainiot puitteet, koska siellä on jo vuosia työskennelty lähidemokratian edistämiseksi. Nyt etsitään hedelmällistä yhteistyötä myös kiinteistö- ja rakennusalan kanssa, Soini sanoo.

- Yhteisöllisyyttä ei voi keinotekoisesti luoda, mutta tärkeää on taata se, etteivät kaupungin byrokratia tai säännökset ainakaan estä asukastoimintaa. Ei edes siitä syystä, että toiminta ärsyttää jotakuta toista.

Huono esimerkki tästä on juuri Helsingissä koettu tapaus, jossa yksi osasto päätti purkaa asvaltin skeittirampin ympäriltä, jottei rampilla kolistelu aiheuttaisi meteliä lähiasukkaille. Rakennustoimesta vastaava kaupunginjohtaja Pekka Sauri riensi pahoittelemaan asiaa ja lupasi paikkauttaa asvaltin.