Lahti |

Lahtelaiset muistelevat menneitä

Puutarhoissa kukkivat perennat, limonadia myydään retrokuosissa ja lapsuus- sekä nuoruusvuosiin palataan verkkoyhteisöissä. Tuija Veirto on yksi nostalgiaan ja vanhojen muisteluun hurahtaneista.

Lahden Rautatienkatu 1970-luvulla
Näkymä Lahden Rautatienkadulta 1970-luvulta. Kuva: Juuso Juntunen

Menneiden muistelu tuntuu olevan muodikasta. Melko kattavan kokovartalonkuvan 1950–1960-luvulla syntyneistä lahtelaisista tarjoaa asialle omistettu Facebook-ryhmä. Ryhmään kuuluu jo liki 2 500 henkilöä.

Ryhmässä muistellaan sanoin ja kuvin jo kadonnutta kaupunkikuvaa, puhutaan musiikista ja muista takavuosien harrastuksista. Siellä käydään keskustelua Lahden murteesta ja arvuutellaan kuvissa esiintyviä paikkoja. Kuvagalleria sisältää esimerkiksi mittavan määrän luokkakuvia. Niistä jokainen voisi olla oma, niin samanlaisilta ne etenkin minikokoisina näyttävät. 

Moni 60-luvulla syntynyt opetteli lukemaan Lasten omasta aapisesta. Siitä, jonka kannessa komeilee A-kirjaimen keskellä kumarainen tonttu-ukko.

Joku meistä taittoi koulumatkaa Jopolla, itselläni oli Poni. Kaupunkiin pääsi lahtelaisittain linkulla ja siitä ilosta maksettiin muistaakseni kaksikymmentä tai viisikymmentä penniä.

Farkuiksi kelpasivat Jamekset, jalkineiksi Hait tai Retut. Jossain vaiheessa 70-lukua Jamekset vaihtuivat Mic Maceihin, Lee-farkkuihin, Wranglereihin… Se tiesi heinolalaiselle Mattisen teollisuudelle menoa.

Perilahtelaisen tunnistaa siitä, että hän ei ole kotoisin Lahdesta vaan Lahesta.

Cata Combissa nykyisen Kino Iiriksen tiloissa diskoiltiin ja KOPin aulassa notkuttiin, mutta 18-vuotta kun täytettiin, siirryttiin Nuutti Grilliin tai Itämereen. Heinolan Funky Maruschkaan pääsi linja-autokuljetuksella, siellä käytiin kauempaakin Suomesta.

Terassitarjonta oli niukkaa, Seurahuoneella oli Pihatto. Ravintolaillan jälkeen jonotettiin Nuutin viereisestä Keittiöruudusta Pikantti-hampurilaista. Isot ketjut tulivat kaupunkiin vasta joskus 80-luvulla.

Rinnakkaiselta kuunneltiin Nuorten sävellahjaa sormet tanakasti kasettinauhurin nappuloilla. Äänityksen onnistuminen oli suoraan verrannollinen ajoituksen tarkkuuteen.

Mallasjuomalla oli kesätöissä lähes jokainen noina vuosikymmeninä syntynyt. Ulkomailla ei matkailtu nykyiseen malliin, mutta moni kävi keräämässä kokemuksia jossain nuoruutensa vaiheessa Suomen rajojen ulkopuolella.

Ruotsissa pääsi töihin suklaatehtaalle tai sairaalaan, Saksassa käytiin siivoamassa hotelleja. Jotkut lähtivät kauemmaksi ja sille tielle ehkä jäivätkin.

Reilun viikon kuluttua meitä 50- ja 60-luvuilla syntyneitä lahtelaisia kutsutaan kokoontumaan Niemen satamaan. Mukkulan puoleinen ranta Vesijärveä kokoaa yhteen useampia sukupolvia, kun naapurissa raikaa urbaanin musiikin festivaali Summer Up. 

Elämäntarinoita on monenlaisia, mutta perilahtelaisen tunnistaa siitä, että hän ei ole kotoisin Lahdesta, vaan Lahesta. Tästä esimerkkinä olkoon pieni tarina:

Kaksi lahtelaista poikkesi Kuopion matkallaan paikalliseen kahvilaan. Pian viereisessä pöydässä istuja kysäisi uteliaana: "Outtako työ jostaen päen Kymmeenluoksoa, kun huoastatte nuin rumasti?"

Kaksikko ei savolaishuumoria ymmärtänyt vaan vastasi loukkaantuneina ja rinta rottingilla: "Ei, vaan Lahesta!"

Tuoreimmat aiheesta: Lahti

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä