Tapahtumat saivat alkunsa helmikuussa, kun tuntematon henkilö teki hätäkeskukseen ilmoituksen helsinkiläisessä Kluuvin galleriassa järjestetystä Ulla Karttusen näyttelystä Ekstaattisia naisia – Kirkon ja pornon neitsyet.

Vain muutama tunti näyttelyn avaamisen jälkeen poliisi takavarikoi galleriassa esillä olleen Neitsythuorakirkko-teoksen materiaalia. Myöhemmin myös Karttusen tietokone takavarikoitiin ja tapauksesta aloitettiin esitutkinta.

Kuvataiteilija Ulla Karttunen oli käyttänyt teoksessaan internetistä poimimiaan kuvia, joita poliisi epäili lapsipornoksi. Taiteilijan mukaan teoksen tarkoituksena oli arvostella lapsipornoa. Helsingin käräjäoikeus katsoi Karttusen syylliseksi, mutta jätti hänet rankaisematta tekijän tarkoitusperiin vedoten.

Mistä teoksessa oli kysymys?

Taiteilija Ulla Karttunen sanoi tapauksen alusta asti, että hänen teoksensa oli tarkoitus herättää keskustelua vaikeasta aiheesta. Karttusen mukaan Neitsythuorakirkko oli ilmianto siitä, kuinka helposti lapsipornoa saa haltuun internetistä.

Taiteilija sanoi, että 180 kuvan hankkiminen kesti vain pari kolme tuntia. Hän myös ihmetteli, miksi lapsipornon saatavuuteen ei puututa samanlaisella vakavuudella kuin sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.

Lapsipornokuvien olemassaolo ei lakkaa vaikka hänen tapauksessaan langetettaisiin minkälainen tuomio tahansa, Karttunen kommentoi oikeudenkäyntiä maaliskuussa. - Tällä hetkellä laki on lapsipornon tuotannon puolella, hän totesi myöhemmin.

Toukokuussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Karttunen kutsui lapsipornoa nykyajan orjakaupaksi. Hän myös huomautti, että hänen teoksensa ei sisältänyt alaikäisistä lapsista otettuja kuvia vaan kuvia niin kutsutuista teinipornotähdistä, joiden vakuutetaan verkkosivuilla olevan täysi-ikäisiä.

Teinipornolla Karttunen huomautti olevan internetissä varsin laajat markkinat. - Joillakin tämän teollisuudenhaaran esiintyjillä on niin paljon julkisuutta, että heidän nimensä löytyy yli miljoonalta internetsivulta. Toisin kuin lapsipornossa, tässä tapauksessa ei ole kyse siitä, että näyttelijät olisivat mukana vastentahtoisesti.

Teinipornon olemassaolosta Karttunen syytti markkinavetoista yhteiskuntaa sekä median ja visuaalisuuden valtaa maailmassa.

Rikos ilman rangaistusta

Viranomaisten maaliskuussa tekemän päätöksen mukaan teos ylitti joka tapauksessa sen kynnyksen, jonka jälkeen sen tekijää voitiin epäillä rikoksesta. Esitutkinta johti syytteeseen.

Karttusen oikeudenkäynti alkoi toukokuussa. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander vaati Karttuselle sakkorangaistusta. Lieventävänä asianhaarana otettiin huomioon se, että taiteilija oli tarkoittanut teoksensa lapsipornoon kohdistuvaksi kritiikiksi.

Raskain syyte koski näyttelyesitettä, jossa oli kuvia Neitsythuorakirkko-teoksesta. Esitettä oli ehtinyt lähteä vajaat 90 kappaletta näyttelyvieraiden mukaan.

Helsingin käräjäoikeus katsoi Karttusen syylliseksi, mutta jätti hänet rankaisematta. Oikeuden mukaan lapsipornon hallussapitoa koskevaa lakia ei ollut säädetty tällaisen tapauksen tuomitsemista varten.

Oikeus moitti huonosta harkinnasta

Taiteilijan tarkoituksen tähden rikosta pidettiin erityisistä syistä anteeksiannettavana ja kokonaisuuteen nähden vähäisenä. Lisäksi oikeus katsoi, että näyttelyn keskeyttäminen, taideteoksen purkaminen ja kuvien takavarikoiminen olivat jo itsessään seurausta teosta.

Lieventävistä asianhaaroista johtuneesta tuomiosta huolimatta syyttäjä moitti Karttusta harkinnan puuteesta. Hänen mielestään taiteilija käytti vääriä keinoja. Eihän huumeitakaan saa laittaa näytteille pusseissa ja vedota taiteen vapauteen, Ilander sanoi.

Neitsythuorakirkko-teoksessa käytetyt kuvat ja näyttelyesitteet jäivät valtiolle. Takavarikoitu tietokone määrättiin palautettavaksi Karttuselle, kunhan se oli puhdistettu laittomasta materiaalista.

Taiteen rajat pysyivät hämärinä

Karttunen ei ollut kuitenkaan tyytyväinen käräjäoikeuden päätökseen. Hän sanoi toivoneensa oikeudelta selkeää ratkaisua raskaan prosessin päätökseksi. Hän ilmoitti valittavansa tuomiosta, sillä hän uskoi oikeuden päätöksen vain lietsovan kansalaiskeskustelussa esillä ollutta yksioikoista hyökkäystä.

- Jos on julistettu syylliseksi ja vielä jätetty rankaisematta, se on kaksin verroin rangaistavaa, Karttunen totesi.

Ulla Karttunen ei ollut yksin tyytymätön saamaansa tuomioon. Myös nykytaiteen museon Kiasman johtaja Berndt Arell piti oikeuden ratkaisua yllättävänä. Arell huomautti, että päätös oli taidemaailman näkökulmasta ongelmallinen, koska raja laillisen ja laittoman välillä jäi edelleen auki.