Ylikersantti Lasse Nortesuo palveli vuoden 1952 olympialaisten aikaan koulutusaliupseerina Panssarirykmentissä. Koska hän oli yksikön parhaita urheilijoita, hän sai aluksi komennuksen olympiaviestin juoksijaksi ja sitten Ahvenistolle nykyaikaisen 5-ottelun toimitsijaksi. Tuohon aikaan 5-ottelu oli sotilaiden hallitsema laji, ja paikallinen varuskunta kantoi suuren vastuun Hämeenlinnan olympiatapahtumien onnistumisesta. Hämeenlinna saikin 5-ottelun juuri vanhana varuskuntakaupunkina.

Lasse Nortesuo oli toimitsijana läpi Ahveniston kisojen kaikissa lajeissa uintia lukuun ottamatta. Sitäkin hän kävi katsojana seuraamassa. Joka päivä mukana oli neuvostovalmisteinen peiliheijastuskamera, jolla Nortesuo tallensi tilaisuuden tullen tapahtumia ja näkymiä. Hänen urakkansa oli alkanut jo ennen kisapäivää. Pistooliammunnan toimitsijat olivat mukana harjoituksissa perehtymässä lajiin, rataan ja sen tekniikkaan.

Viisi lajia, viisi päivää

Olympiatuli saapui Ahvenistolle olympialaisten Hämeenlinnan avajaisjuhlaan 20.7.1952. Varsinaiset kilpailut alkoivat seuraavana päivänä maastoesteratsastuksella. Siinä kuten useimmissa lajeissa toimitsijoilta meni koko päivä. Nortesuon este oli numero 22, kuvitteellinen kahvilapöytä, jonka korkeutta vielä lisäsivät sen päällä olevat kaljakorit.

Nortesuo muistelee sotilaiden käyttäneen runsaasti mielikuvitusta radan rakentamisessa, jotta rata olisi haastava ja mielenkiintoinen. Kilpailijoille arvotut hevoset olivat valtion hevosia, joita oli valmiiksi harjoitettu juuri olympiaradalle, ja joista valittiin varsinaiseen kilpailuun mahdollisimman tasalaatuiset. Erityisesti mieleen olivat jääneet mm. ladon läpi hyppääminen, tervattavana olevat ruuhet ja karjalainen portti.

Esteratsastuksessa  toimitsijat pitivät kirjaa siitä, että kukin ylitti esteen virheettömästi. Kilpailijoita ei saanut millään tavoin häiritä, vain silmät saivat liikkua hevosen lähestyessä, sanoo Nortesuo. Toisessa päässä estettä seisoi upseeri, toisessa aliupseeri. Suomelle takaisku oli yhden kilpailijan putoaminen satulasta loppuvaiheessa.

Tuliset unkarilaiset ja onneton neuvostoliittolainen

Toisen kisapäivän vei kalpamiekkailu. Laji oli Hämeenlinnassa aivan vieras, ja herätti uteliaisuutta, kertoo Lasse Nortesuo. Kilpailijoita oli yli 50, jokainen otteli jokaista vastaan, otteluaika kolme minuuttia, ja voitto edellytti pistoa.

- Armeija oli rakentanut Ahvenistolle kymmenen miekkailukatosta. Itse olin pitämässä tulostaululle kirjaa ottelutuloksista. Miekkailu ei ollut suomalaisten laji, se ei sopinut meidän temperamentillemme. Mutta oli upeaa seurata unkarilaisten otteita. Heille miekkailu oli osin kuin leikkiä, osin totista totta.

Ammunnasta kaksi muistoa nousee yli muiden. Lasse Nortesuo oli toimitsijana samalla radalla, jolla ammunnan voittaja, Suomen Lauri Vilkko ampui upean kymppisarjansa. Samoin hänen radalleen sattui  epäonninen Neuvostoliiton kilpailija, jolle sattui peräti neljä laukeamatonta patruunaa.

- Se johti tiukkaan tuomarineuvotteluun. Sääntöjen mukaan kilpailija saa yhden laukeamattoman jälkeen uuden laukauksen. Mutta ei neljää. Oli selvää, että miehen kilpailu oli pilalla. Ja voi kuvitella miten tarkkaa neuvostoliittolaisella tehtaalla on tutkittu patruunasarjaa, kun tuollaista sattui arvokisoissa.

Päätöslajina raskas maastojuoksu

Viimeisen päivän ratkaiseva laji oli maastojuoksu. Taas armeija oli tehnyt radan, ja se oli niin tarkkaan varjeltu salaisuus, että vain rakentajat saivat tietää sen reitin. Osin rata seurasi polkuja, osin kulki aivan maastossa. Lasse Nortesuon tehtävä oli huudella maalialueelle saapuvien kilpailijoiden numeroita.

- Siinä oli hyvä seurata, miten aivan lopen uupuneet juoksijat hoippuivat maaliin viimeisillä voimillaan. Kävin jälkikäteen radalla, itseäni kiinnosti etenkin sen loppupää. Reitti kulki suppamaastossa, jossa oli jatkuvia nousuja ja laskuja. Aivan lopussa oli niin jyrkkä nousu, että miehet olivat käsin vetäneet itseään ylöspäin. Maasto oli sen näköinen kuin karhut olisivat sen raapineet. Voi kuvitella miten se on ottanut valmiiksi väsyneistä miehistä viimeiset mehut.

- Lauri Vilkko lähti juoksukisaan tietäen, että Suomi kilpailee joukkuekilpailun pronssista pisteissä hieman edellä olleen USA:n kanssa. Kilpailijat saivat valmentajilta radan varrelle väliaikatietoja. Vilkko antoi kaikkensa ja tuupertui tajuttomana maaliin. Suomen pronssi oli aivan hänen ansiotaan, muistelee Lasse Nortesuo.

Kuinka sitten kävi

Henkilökohtaisessa kilpailussa 5-ottelun voitti Ruotsin Lars Hall. Hopea ja pronssi menivät Unkariin. Joukkuekilpailussa voiton vei Unkari ja Ruotsi oli kakkonen ennen Suomen pronssia. Olympiafanfaari soi viimeisen kerran ja tuli sammui Ahvenistolla 25.7., Hämeenlinnan olympiaviikko oli ohi. Jälkiarvioiden mukaan Hämeenlinna selvisi kisoista kunnialla ja Hämeenlinna  sai kaupunkilaisten käyttöön Ahvenistolle urheilukeskuksen maauimaloineen.