Leena Kiviharju tunnetaan paremmin lempinimellä Laukku-Leena. Lempinimi istuu hänelle, koska hän on kiertänyt Suomea vuosia mukanaan valtava laukkuröykkiö. Leenalla ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Hän elää taivasalla ympäri vuoden.

Hiljattain Laukku-Leena leiriytyi Heinolaan. Sana kiiri nopeasti paikkakuntalaisten korviin ja yhden iltapäivän aikana Leenan leiripaikassa pysähtyi useita ihmisiä kyselemässä hänen vointiaan. Leena kertoi voivansa oikein hyvin.

Monilla Leenan leirissä vierailleilla oli mukanaan tuomisia. Hänen juttusillaan kävi muun muassa isä kahden lapsensa kanssa. He toivat Leenalle lämmintä lihapiirakkaa. Muutama minuutti myöhemmin leirissä piipahti rouvaseurue. He tyhjensivät kolikot taskuistaan Leenan käteen.

- Voi, kiitos paljon, Leena toteaa häntä auttaville.

Hylätyt tavarat kiertoon

Kerjäläisenä Leena ei itseään pidä, vaikka mielellään vastaanottaakin lämpimiä ruokalahjoituksia. Hän on kiertolainen, elämäntapaintiaani, joka kiertää Suomea poikkeuksellisen tavaramäärän kanssa.

- Kasseissa on kirpputoriostoksia ja kaikkea, mitä löytyy pulloja kerätessä. Ihmiset jostain syystä heittävät roskiin taidelasia, ehjää Arabian porsliinia, kynttilänjalkoja, maljakoita. En jätä tällaisia roskikseen vaan pakkaan ne mukaani. Yritän myydä niitä osto- ja myynti-liikkeisiin, Leena kertoo.

Laukku-Leenan kanssa on helppo jutella ja hän kertookin juttelevansa kymmenien ellei satojen ihmisten kanssa päivittäin. Hän törmää edelleen siihen, että häntä pidetään hulluna. Se ei kuitenkaan Leenaa haittaa.

- Mua pidetään hulluna. Olen kuitenkin jo ohittanut tuon vaiheen. En mieti, mitä musta mietitään. Ainakaan en maksa tälle yhteiskunnalle mitään. En hae toimeentulotukea enkä mitään muutakaan yhteiskunnalta. Kenelläkään ei siis pitäisi olla valittamista, hän toteaa.

Ihmiset huolissaan

Lämpömittarilukemat tipahtivat Heinolassakin -25 pakkasasteeseen. Monia hirvittää se, että Leena yöpyy ulkosalla kovillakin pakkasilla. Leena itse ei pakkasta hätkähdä. Kylmyydestä ei hänen mukaansa ole muuta haittaa kuin se, että kutominen käy mahdottomaksi.

- Mä en palele. Ainoastaan kädet joskus palelevat. Kerrospukeutuminen on kaiken aa ja oo, Leena kuittaa.

- Pakkanen ei ole meikäläiselle pahin vaan sade ja räntä, koska silloin kastuvat makuupussit ja vaatteet. Silloin pitää vain köhjöttää pressun alla. Joskus olen pitänyt retkikeitintä päällä pressun alla. Välillä sitten aina tietenkin päästänyt liepeen alta vähän happea sisään, hän lisää.

Leena Kiviharju on kiertänyt Etelä-Suomea yhdentoista vuoden ajan. Enää ihmiset eivät hätkähdä hänen saapumistaan paikkakunnalle.

- Takavuosina joillakin oli oikea mania soittaa hälytysnumeroon. Ne polttivat moneen kertaan päreensä hälytyskeskuksessa. Ne sanoivat, että antakaa sen ihmisen olla rauhassa. Olen sanonut viranomaisille, että soitan itse jos tarvitsen apua, Leena kertoo.

- Mulla on sellainen nyrkkisääntö, että pitää olla huutoetäisyydellä ihmisasutuksesta tai sitten pitää olla huoltoasema lähellä, hän lisää.

Kyyti Hauholle?

Leena kertoo, että hänen liikkumisensa paikkakunnalta toiselle ei noudata mitään logiikkaa. Hän reissaa pääosin Hämeessä tutuilla paikkakunnilla. Viime aikoina hän on kuitenkin vieraillut myös uusilla paikkakunnilla kuten Nastolassa.

Heinolassa Leena on pitänyt leiriä viikon verran, mutta lähtöä paikkakunnalta hän on tehnyt jo pari päivää.

- Olisin lähtenyt jo eilen, mutta en tiedä vielä tarkkaa reittiä. Yksi mahdollisuus on, että olen tässä viikonloppuun. Silloin kuulemma lämpenee. Ajattelin seuraavaksi suunnata Hauholle. Reitti ei ole vielä selvillä, Leena tuumii.

Mieluiten Leena taittaa matkaa pakettiautolla, koska sen kyytiin hänen tavaransa saa lastattua helpoiten.

- Ajattelin kysäistä, että ottaisivatko bussiin. Jos saisin nämä kamani pakattua sinne. Ne kyllä yleensä rätköttävät tavaroistani, sillä bussi ei kuulemma pysy aikataulussa tällaista tavaramäärää lastatessaan, Leena puhahtaa.

Eläkkeelle vuoden päästä

Kuluvan vuoden Leena kertoo olevan viimeinen reissuvuosi, koska hän tulee vanhuuseläkeikään vuoden päästä. Silloin hän aikoo asettua aloilleen.

Eläkevuosiksikin Leenalla on jo suunnitelmia. Hän aikoo ensi töikseen hankkia asunnon. Sen jälkeen hän kirjoittaa reissukokemuksensa kirjaksi.

- Sen saa sitten julkaista mun kuolemani jälkeen, hän paljastaa.