Leena Reikko sai ensikosketuksen Lähi-Itään 90-luvun alkupuolella, jolloin hän muutti Tukholmasta Istanbuliin. Muun muassa pohjoinen Irak tuli silloin tutuksi toimittajan työn puitteissa. Reikko palasi tuttuihin maisemiin muutama viikko sitten ja huomasi, etteivät asiat olleet enää entisellään.

- Asiat ovat kääntyneet päälaelleen tällä välillä. 20 vuotta on toisaalta todella pitkä ja toisalta todella lyhyt aika varsinkin kun lähi-itä on kyseessä. Siellä asiat muuttuvat yleensä hyvin hitaasti. Kurdistan jossa kävi parikymmentä vuotta sitten paljon oli takapajula ja turvaton sodan runtelema alue. Baghdad ja muu Irak oli hyvinvoivaa keskiluokkaista aluetta, jossa ihmiset elivät turvassa, jos pitivät suunsa kiinni eivätkä vehkeillee Saddamia vastaan, Leena Reikko muistelee.

Nykyään Kurdistan on autonominen itsehallintoalue, missä tilanne on normalisoitunut jo useita vuosia sitten. Baghdad puolestaan on kaupunki, jossa ihmiset ovat vapaita sanomaan mielipiteensä mutta eivät uskalla lähteä kodeistaan levottomuuksien vuoksi.

Sissipäällikön vieraasta presidentin vieraaksi

Viimeisimmän matkansa aikana Leena Reikko liikkui Bagdadissa turvasaattueessa.

- Olimme Irakin presidentin vieraina, joten kulkemisemme oli turvattu aseistetulla autosaattueella, mutta tavallisilla ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta tällaiseen. Jokaisen on turvattava oma elämänsä itse, sanoo Leena Reikko.

Irakin nykyinen presidentti Jalal Talaban toimi legendaarisena sissipäällikkönä vuonna 1991 persianlahden sodan jälkimainingeissa, jolloin Reikko päätyi monien mutkien kautta tapaamaan hänet ensimmäisen kerran.

- Tutustuin Talabaniin rikki ammuttussa koulussa pidetyssä sissien päämajassa, jossa myös majoittauduin. Nukuimme saman huoneen lattialla kahden viltin välissä. On hurjaa ajatella, että nyt tuo sama mies on ollut presidenttinä yhden kauden ajan eikä taatusti enää majaile raunioissa, Leena Reikko toteaa.

Ihmiskohtalot talteen dokumenttiin

Toimittaja tapasi viimeisimmällä Irakin -matkallaan myös muita vanhoja tuttuja tekeillä olevan dokumentin puitteissa. Dokumentissaan Leena Reikko tutkailee 20 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ihmiskohtaloiden kautta.

- 90-luvulla tutustuin 13-vuotiaaseen Arram-nimiseen poikaan, joka oli muuttanut Ruotsista poliittisesti aktiivisten vanhempiensa mukana Kurdistaniin. Muistellessaan noita aikoja Arram kertoi kulkeneensa kouluun auton takakontissa kidnappauksen pelossa. Näinä päivinä nuorimies on suuren nettifirman toimitusjohtaja, Reikko sanoo.

Paikallisen sinfoniaorketerin elämä sen sijaan on kulkenut eri suuntaan.

- Orkesterin soittajat kertoivat kaipaamansa vanhaa aikaa, ei Saddamin osalta, mutta rauhallisen elämän osalta. Nykyään esimerkiksi konserttien pitäminen on lähes mahdotonta, sillä klassista musiikkia pidetään vallitsevassa uskonnossa syntinä. Sinfoniaorkesteri ei näin ollen uskalla myöskään mainostaa konserttejaan, Leena Reikko kertoo.