"Keräsin kuukauden aikana liki 30 000 lehtokotiloa taloyhtiömme pihalta yhden kuukauden aikana", kirjoitti Leena Lahden Radioon lähettämässään sähköpostissa.

Proteiinipitoisen ruoan raaka-aineesta ei pitäisi ainakaan siis olla pulaa, sillä kotilot ovat lisääntyneet viime vuosina räjähdysmäisesti Suomessa.

- Lehtokotilo on ruokana verrattavissa mihin tahansa huippuetanaan. Se on todella hyvän makuinen. Pienestä koostaan johtuen, se on aika työläs valmistaa ruuaksi, toteaa ravintoloitsija Teemu Laakko.

- Ravintolan listoille ne eivät kuitenkaan päädy, sillä annoksessa pitäisi olla kymmeniä lehtokotiloita. Kaikki pitää valmistaa käsityönä, joten se tulee kalliiksi ja vie paljon aikaa, lisää Laakko.

Rapujuhlat vanha juttu, pidetäänkin lehtokotilokestit

Rapujuhlat ovat joka syksyinen mukava perinne. Rapujen pyyntikausi vain on Suomessa varsin lyhyt, joten järviemme äyriäisistä pääsee nauttimaan ani harvoin. Sen sijaan lehtokotiloiden syöminen ei ole aikaan sidottu. Lehtokotiloita riittää monissa puutarhoissa suuriinkin pitoihin, ja kotiloiden makuun pääsee halutessaan heti keväällä lumien sulettua.

- Lehtokotilot ovat ehkä noin sadasosa ravusta, joten viitseliäisyyttä se vaatii. Kovinkaan montaa snapsia ei voi nauttia ruokaa laittaessa, ettei tule haavereita, selvittää Laakko.

- Aluksi kannattaa myös selvittää miltä lehtokotilot näyttävät, sillä Suomessa elää arviolta noin sata erilaista etanalajiketta. Muutkaan kotilot eivät ole vaarallisia, mutta lehtokotilo on ehdottomasti parhaimman makuinen, Laakko jatkaa.

Kalliiden rapujen keväiseksi vastapainoksi voisi hyvinkin harkita lehtokotilopitoja, pohtii etanaravintoloitsija Laakko, mutta hän ei silti usko kotiloiden pääsevän ennakkoluuloisten suomalaisten lautasille.

- Luulen, että lehtokotilot eivät tule suomalaisten ruokapöytiin päätymään, koska ne koetaan vastenmielisiksi.