Innokkaimmat fanit kasvomaalauksineen olivat tulleet paikalle jo kymmeneltä aamupäivällä. Paula Kallinen ja Veera Orrenmaa Oulun Pateniemen yläasteelta olivat peräti pinnanneet koulusta päästäkseen eturivin paikalle. Järjestäjät olivatkin varanneet ensimmäisinä paikalla olleille parhaat paikat suoraan esiintymislavan edestä.

- Eiköhän se poskesta näy, minkä takia tänne ollaan tultu jo hyvissä ajoin, riemuitsi Paula poskessaan Mikael Granlundin numero 64.

Oulun kaupungin ja Oulun Kärppien järjestämiin juhliin odotettiin jopa 15.000 ihmistä. Odotus ylitettiin, sillä lopulta torilla oli noin 20.000 ihmistä. Suuresta yleisömäärästä huolimatta ilta sujui hyvin eikä suurempia järjestyshäiriöitä ollut.

Aaltonen ja Granlund saivat tytöt kirkumaan

Tunnelma kohosi kohti taivaita, kun kuusi pohjoissuomalaista maailmanmestaria nousivat lavalle toinen toisensa perään: Janne Pesonen, Topi Jaakola, Mika Pyörälä, Juhamatti Aaltonen, Lasse Kukkonen ja Mikael Granlund. Kaikki pelaajat saivat vastaansa suuren huuto- ja kirkumismyrskyn, mutta suurimman kiljuntakonsertin yleisössä nostivat Juhamatti Aaltonen ja Mikael Granlund.

Jokainen pelaaja haastateltiin lavalla lyhyesti. Jälleen kerran kaikkein innokkaimman vastaanoton sai Mikael Granlund. Illan juontaja Lauri Salovaara arvelikin, että mitä tahansa joukkueen kuopus sanoisikin, se saisi tytöt kiljumaan. Teoria testattiin käytännössä, kun Salovaara pyysi Granlundia sanomaan sanan "seinä". Teoria osoittautui oikeaksi, kun desibelit nousivat korvia vihlovan korkealle.

Pelaajien kotikuntien edustajat kävivät palkitsemassa maailmanmestarit. Kunnanisät korostivat kukin vuorollaan maailmanmestaruuden merkitystä omalle kunnalleen ja koko Pohjois-Suomelle. Aikoipa joku ottaa kunnallispolitiikassakin käyttöön ilmaveivin.

Oulun Kärppien puheenjohtaja Tommi Virkkunen ja toimitusjohtaja Juha Junno luovuttivat pelaajille kellot, joihin oli kaiverrettu pelaajan nimi ja pelinumero.

Illan huipennus oli tietysti, kun pelaajat toivat yleisön eteen MM-pokaalin, Kundin. Pokaali sai arvolleen kuuluvan riehakkaan vastaanoton. Kukin pelaaja kävi vuorollaan hehkuttelemassa pokaalin kanssa lavan reunalla.

Pesonen hämmentyi väkimäärästä

Kajaanin Hokissa, Oulun Kärpissä ja Pittsburgh Penguinsissa pelannut, nykyään Kazanissa pelaava Janne Pesonen oli vastaanotosta hämmentynyt. Pesonen ei halunnut laittaa eri kaupungeissa järjestettyjä juhlia mieluisuusjärjestykseen. Hän kuitenkin myönsi, että jotain erityistä latausta oli, koska näillä seuduilla mies on kiekko-oppinsa saanut.

- Kylmät väreet tuli heti, kun pääsi lavalle. Ei olisi osannut kuvitellakaan tällaista yleisömäärää ja tunnelmaa, vaikka finaalista on kulunut jo puolitoista viikkoa.

Pesonen muisteli juhlan hetkellä myös hetken omaa menneisyyttään. Juhlaa on edeltänyt pitkä tie Kajaanista Oulun ja NHL:n kautta Venäjän KHL:ään.

- Tie on ollut välillä vähän kivisempi, välillä aurinkoisempi. Töitä on kyllä pitänyt paiskia, mutta vaikeuksien kautta olen päässyt voittoon. On tämä kaikki sen arvoista. Olen kiitollinen kasvattajaseuroille, sillä ilman sitä työtä en olisi tässä.

"Sankarit" sai uudet sanat

Pesonen intoutui laulamaan lavalla J. Karjalaisen Sankarit-laulun uusilla sanoilla: "Me ollaan Granlundeja kaikki, kun oikein ilmaa veivataan..." Pesonen ylisti joukkueen kuopusta mukavaksi joukkuetoveriksi.

- On ollut mahtava tutusta paremmin Mikkeen. Hän on uskomattoman hieno ihminen, loistava pelimies ja on ansainnut suosionsa. Hän sopeutui porukkaan heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien.

Kysymykseen siitä, nouseeko suosio Granlundille päähän, Pesonen vastaa nopeasti.

- Ei ole noussut hattuun eikä tule nousemaan.