Mikael Lilius nousi näkyvästi lööppeihin jo 2005, kun hän kiilasi verotilastoissa kärkisijoille yli neljän miljoonan euron vuosituloillaan - ohi Nokian Jorma Ollilan. Yhdeksän vuoden toimitusjohtajakaudellaan Liliuksen lasketaan netonneen valtionyhtiö Fortumista kaikkiaan 33 miljoonaa euroa.

Lähes koko tämän ajan on julkisuudessa käyty niin sanottua arvokeskustelua johtajien optioista, valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmistä sekä ahneudesta ja kohtuullisuudesta.

Suomalaisten silmissä Liliuksen maine tuskin kirkastui edes Harvard Business Review'n vertailun jälkeen. Hänet nimittäin listattiin siinä maailman tehokkaimpien yritysjohtajien joukkoon.

Lilius päihitti leikkurit

Liliuksen tuloista valtaosan lasketaan tulleen optioista. Fortumin kohuoptioista taas valtaosa perustuu vuonna 2001 tehtyyn sopimukseen, joka oikeutti merkintöihin vuodesta 2005 alkaen. Jo vuonna 2003 Fortum luopui optioista ja otti kannustinjärjestelmässään käyttöön osakepalkkiot. Tilanne ei kuitenkaan paljon kohentunut, huomasi valtio-omistaja. Mutta valitettavasti liian myöhään.

Optioista luopumisesta huolimatta järjestelmä ei estänyt kohtuuttoman kokoisten osakepalkkioiden maksamista johtajille, joten alkukeväästä 2009 oli jälleen uusi kohu valmis.

Aiemminkin optiokohuissa kiehuneen Liliuksen kerrottiin nyt netonneen vuonna 2008 runsaan kahden miljoonan euron osakepalkkiot. Toisin sanoen tuplasti oman peruspalkkansa verran. Valtion edellyttämä valtionyhtiöiden kannustejärjestelmän leikkuri menetti merkityksensä saman tien.

Liian kallis kultainen kädenpuristus

Maaliskuun kääntyessä huhtikuuksi kamelin selkä katkesi - monellakin suunnalla.

Lööpit kirkuivat, valtio-omistaja sai tarpeekseen ja 59-vuotias Lilius ilmoitti jäävänsä eläkkeelle vuoden lopussa. Sitä ennen hän haukkui valtio-omistajan erillisessä tiedotustilaisuudessa Keilaniemessä.

- Sen yhdeksän vuoden aikana, jonka olin Fortumin toimitusjohtajana, en kokenut, että minulla olisi ollut omistajan tuki takanani, kuului valtionyhtiön entisen toimitusjohtajan pääsanoma. Maan hallituksessa haukottiin henkeä.

Haukuista huolimatta valtio-omistaja ei provosoitunut erottamaan Liliusta saman tien.

Vaikuttaa siltä, että hallituksessakin oli luettu Fortumin vuosikertomusta, jonka mukaan toimitusjohtaja on irtisanomistilanteessa oikeutettu saamaan 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Kultainen kädenpuristus olisi tällöin tullut maksamaan yhtiön omistajille arviolta 1,7 miljoonaa euroa.

Kohu saavutti lakipisteensä, kun 60-vuotiaana eläköityvän Liliuksen "mahtieläkkeeksi" laskettiin lehdistössä noin 40 000 euroa kuukaudessa. Jos julkisuudessa esitellyt laskelmat pitävät kutinsa, Liliuksella on hallussaan uusin Suomen ennätys; suurin Eläketurvakeskuksen tilastoima eläke.

Toisaalta, entinen Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs arvioi huhtikuun yhtiökokouksessa Liliuksen kuukausieläkkeen olevan aika lähellä toimitusjohtajan kuukausipalkkaa, eli 72 000 euroa.

Fagernäs jätti itsekin Liliuksen palkkiokohun vuoksi paikkansa Fortumin hallituksen puheenjohtajana. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan Fagernäs teki välttämättömyydestä hyveen, koska hän olisi saanut lähtöpassit viimeistään samaisessa yhtiökokouksessa.

Ylisuuria eläkkeitä? Sorry, ei voi mitään

Liliuksen eläköitymisen myötä keskustelun keskipisteeseen nousivat nyt ylisuuret eläkkeet.

Ministeri Liisa Hyssälän vaatimuksesta jättieläkkeitä selvitettiin Eläketurvakeskuksen työryhmässä liki puoli vuotta. Marraskuun lopulla ilmeni, ettei ratkaisua löydy. Johtajien rahakkaita eläkkeitä ei kyetä järjellisellä tavalla estämään. Eläkekattoja ei haluttu suositella Suomeen, vaikka monessa muussa maassa sellaisia on käytössä.

Lilius-keskustelun myötä heräsi myös pohdinta valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö vauhditti johtopäätösten tekemistä ja ehdotti hallintoneuvostoista luopumista.

Fortumin palkkiokohut, jos niistä jotain hyötyä on ollut, ovat ainakin osoittaneet sen, että hallintoneuvostoilla ei ole palkkioiden suhteen valtaa, vastuuta eikä aina tietoakaan.

Kumpi on hullu, pyytäjä vai maksaja?

Mikael Lilius itse on kohun aikana pysytellyt enimmäkseen hiljaa. Ja miksei olisi, Liliuksen näkökulmastahan sovittujen palkkioiden nostaminen ei ole ollut väärin, eikä edes virhe.

Fortumin toimitusjohtaja teki palkkioidensa eteen myös tulosta. Yhdeksän Lilius-vuoden aikana Fortum menestyi - erityisesti pörssikursseilla mitaten.

Muut yritysjohtajat kyselivätkin vielä alkuvuodesta, onko hullu se, joka pyytää kohtuuttomia, vai se joka maksaa.

Saavutustensa sijaan Lilius muistetaan kuitenkin suomalaisen ahneuden symbolina.

- Hän ei ole ymmärtänyt asian eettisiä ulottuvuuksia. Hän otti mitä tarjottiin, kun olisi pitänyt jarrutella, kommentoi huhtikuussa nimettömänä pysytellyt vuorineuvos Helsingin Sanomissa.

Keskustelu ahneudesta päättyi hiljakseen kesän myötä. Suomi alkoi syöksyä taantumaan.