Turku |

Lukion päättyminen ahdistaa abiturientteja

Yhteishaku yliopistoihin ja korkeakouluihin alkaa maanantaina. Harva abiturienteista tuntee kuitenkaan olevansa valmis suuriin päätöksiin tulevaisuudesta. Abiturientit toivoisivatkin enemmän tietoa jatko-opiskelusta ja työmahdollisuuksista.

Otto Saikkosta (vas) ja Pekka Hurmetta ahdistavat jatko-opinnot ylioppilaskirjoituksia enemmän. Kuva: YLE / Jussi Kallioinen

Otto Saikkosella loppuelämän suunta ei ole vielä täysin selvillä. Ahdistus tulevaisuudesta helpotti kuitenkin vähän, kun Otto keksi hakea ainakin ensihoidon koulutukseen. Toisaalta valokuvauskin saattaisi kiinnostaa.

- Nyt ei ahdista enää ihan niin paljon, mutta kuukausi sitten ahdisti aika paljon. Nyt kun tietää, että hakee jonnekin, niin se vähän helpottaa. Vanhemmat ainakin painostavat hakemaan jonnekin, mutta kai se on ihan hyvä, kuvailee Kupittaan lukion abiturientti Otto Saikkonen tuntojaan.

Toinen Kupittaan lukion abiturienteista, Pekka Hurme, on tiennyt pienestä pitäen, että aikoo lääkäriksi. Isä on lääkäri ja kaksi veljistä on myös valinnut suunnakseen lääketieteellisen tiedekunnan.

- Kun perheessä on näin monta lääkäriä, niin kyllä ne paineetkin ovat kovat. Yritän vain olla välittämättä muiden odotuksista ja tehdä niinkuin itse tuntuu hyvältä, kertoo Pekka Hurme.

Opinto-ohjaajilla ei ole kristallipalloa

Kupittaan lukiossa ohjaus jatko-opintoihin aloitetaan viimeistään lukion toisella luokalla. Oppilaitosten ja työelämän edustajia käy kertomassa lukiolaisille alastaan. Lisäksi jokainen lukiolainen käy opinto-ohjaajan kanssa ainakin yhden henkilökohtaisen keskustelun jatko-opintomahdollisuuksistaan.

Monilla abiturienteilla vaihtoehtojen valtava määrä saattaa kuitenkin sekoittaa pään, ja he toivoisivatkin aikalisää suurten päätösten tekemisessä.

Opinto-ohjaajan mukaan pieni eteenpäin vievä ahdistus on hyvästä, mutta hän kehottaa opiskelijoita olemaan ottamatta liikaa paineita.

- Itse ainakin yritän viestittää sitä, että aina voi muuttaa suunnitelmaa. Se on tärkeää, että jokin suunnitelma on. Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kristallipalloa, josta voisin suoraan katsoa, että sinulle sopii juuri tämä ammatti, hymähtää Kupittaan lukion opinto-ohjaaja Anne Lukka.

Korkeakoulut eivät pidä keskeyttäjistä

Yliopistot ja korkeakoulut pitävät opintonsa keskeyttäviä opiskelijoita ongelmana. Turun ammattikorkeakoulussa noin joka kymmenes opiskelijoista keskeyttää. Yliopistoissa puolestaan akateemisen vapauden takia kirjaa opintonsa keskeyttäneistä on vaikeampi pitää.

Turun yliopiston opiskelijahallinnon päällikkö Petri Sjöblom haluaisi lisätä yhteistyötä lukioiden opinto-ohjauksen ja korkeakoulujen kesken.

- Meidän pitäisi pystyä lukioiden opinto-ohjauksen kanssa saamaan nuorille realistinen kuva opinnoista, ensinnäkin itse opinnoista ja toisaalta myös siitä, että minkälaisia työelämävalmiuksia nämä yliopisto-opinnot nuorille antavat, pohtii Sjöblom kehittämistarpeita.

Myös Kupittaan lukion abiturientti Otto Saikkonen toivoisi parempaa kuvaa jatko-opinnoista ja työllistymismahdollisuuksista.

- Minusta olisi hyvä, jos ihan perusaineissa ohjattaisiin ja näytettäisiin, että mihin sen aineen kautta voi hakeutua. Ja sitten pitäisi saada tietää paremmin, että mihin ammattiin pääsee sitä kautta, pohtii Otto Saikkonen

Kommentoi aihetta (17 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

  • Ammattilainen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Viittaan Saikkosen viimeiseen kommenttiin: Minustakin on aivan käsittämätöntä tietojen panttaamista, jos aineenopettajat eivät jossakin välissä kerro myös opinnoistaan, opiskelustaan, erilaisista mahdollisuuksista sen aineen ja sen tiedekunnan opiskelijoille. Aikuisten pitäisi muutenkin kertoa nuorille ammateistaan ja työstään, työn sisällöistä jne. Parasta ammatinvalinnanohjausta ovat varmasti läheiset aikuiset, ja myös vanhemmat voisivat joskus tietoisesti saattaa nuoriaan erilaisten ammattilaisten kanssa tekemisiin. Siis aina, ei vain lukion viimeisellä luokalla. - Kouluthan yleisesti kutsuvat kai omia opintoihin lähteneitä opiskelijoitaan kertomaan opiskelusta, ja sekin kuulostaa hyvältä. Opinto-ohjaajan kanssa juttelu kerran lukion aikana kuulostaa masentavan vähäiseltä! Kerran vuodessa kuulostaisi jo järkevältä. Ja välivuoden suosittelu ahdistuneille abeille olisi oma ratkaisuni. Sellaisen vuoden aikana itsekin yhtäkkiä tajusin, mitä haluan opiskella, enkä ole katunut. Lukiossa on kiire ja energia menee yo-kirjoituksiin. Hengähtäminen ja ihan muun työn tekeminen voi kirkastaa ajatuksia. Kotiin ei silti kannata jäädä makailemaan. Matkalle. Etäisyyskin voi auttaa, etäisyys vanhemmista ja kavereista voi nostaa omia ajatuksia pintaan.

  • Respect

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Yhden ahdistuneen äiti:

    Ihanaa lukea täältä kerrankin viisas mielipide! Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä; ihan normaaleistakin asioista tehdään nykyisin iso numero ja annetaan jotenkin ymmärtää, että joka jutusta "kuuluukin" ahdistua.

    Nautitaan elämästä, koska se on ainutkertaista - ja turha angsti ja analyysi romukoppaan! Kyllä se oma paikka maailmasta löytyy jokaiselle.

  • Aimo

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ahdistusta kokevat voivat hankkeutua hoitoon missä kunto määritellään sitten jatko opinnot tai mahdollinen eläköityminen.

  • tant77

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jos viitsii opetella ruotsin kielen, niin kaikki ovet ovat avoinna Åbo Akademissa. Vaatii kielikokeen suomenkielisiltä ja helppo vaihtaa opintosuuntauksia ja pääaineita. Akateeminen vapaus toteutuu. Kaksikielisessä maassa lisäksi helpompi työllistyä. Harvempi sieltä on työttömäksi valmistunut. Ja jos ei mitään keksi niin lähde vaikka au pairiksi lukion jälkeen, kielitaito karttuu ja ajatus kirkastuu. Aina voi muuttaa mieltään ja Suomessa melkein kaikki on mahdollista. Ei täällä tarvitse tehdä mitään lopullisia päätöksiä. Toisaalla on toiset tavat ja olot - syntymä määrää kohtalon. Älkää rakkaat nuoret alkako ahdistumaan.

  • Realisti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    free advice, hyvä kirjoitus *yläpeukku*

  • Kutvonen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Myös yliopistosta valmistuminen voi ahdistaa "nykynuoria". Tunnen tapauksia, jotka ovat valmistuttuaan alkaneet opiskella jotain muuta ainetta, koska elämänmuutos ahdistaa, eikä opiskelijaelämästä uskalleta/haluta luopua.

    Yhteiskunta lienee jotenkin muuttunut niin, että se aiheuttaa tällaista. Kun itse kirjoitin ylioppilaaksi 80-luvun lopulla, oltiin aivan innoissaan kun päästiin pois, muuttamaan eri paikkakunnalle opiskelemaan. Sama toistui, kun valmistuin yliopistosta, äkkiä pois ja eteenpäin, eikä menneeseen haikailtu ollenkaan.

    Nykyään

  • free advice

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    @Realisti

    Kiitos :)

    @Kutvonen

    Minä tiedän, miksi työelämään siirtyminen ahdistaa enemmän kuin 30 vuotta sitten. Ennen saattoi luottaa työsuhteensa pysyvyyteen. Oli tavallaan huomattavasti turvallisempaa heittäytyä elämän vietäväksi.

    Ei enää. Nykyään työvoiman vaihtuvuus on niin suurta, että se pelottaa nuoria ihmisiä, jotka ovat vasta rakentamassa omaa tulevaisuuttaan. Mihin tulonlähteeseen voi enää luottaa? Pätkätyöllisyyden varassa elävät ovan kaikista stressaavimmassa tilanteessa. Toisaalta, edes vakituiset työntekijät eivät ole enää turvassa. Esim. Nokian Salon tehtaaltakin porukka kylmästi ulos, ihan tuosta noin vain. On kamalaa joutua tilanteeseen, jossa menot ovat liian korkeita suhteessa tuloihin.

  • pätkätyöläinen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Ei yhtään ihmetytä tässä kilpailuhenkisessä maailmassa, että nuoria ahdistaa. Pitäisi menestyä ym. ja minkähän suunnan sitten valitsisi... Yksi ohje olisi, että mennä sinne, mikä kiinnostaa. Ja toinen on se, että yhdestä suunnasta voi löytyä useampi vaihtoehto ja suuntausta voi aina muuttaa mielenkiinnonkohteiden tarkentuessa. Uskokaa itseenne!

  • omasta kokemuksesta puhun

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Sellaisen neuvon annan miespuolisille abeille, että jollei jatkosuunnitelmat ole ihan selvillä lukion jälkeen, niin kannattaa suorittaa varusmiespalvelus, koska sitten se on hoidettu ja voi keskittyä rauhassa jatko-opintoihin.

  • Yhden ahdistuneen äiti

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Kovin paljon puhutaan siitä, kuinka oppilaita ahdistaa siirtyminen ala-asteelta yläasteelle, sieltä lukioon ja nyt sitten lukion loppuminenkin. Mutta kannattaisiko ajatella, että jonkinlainen ajoittainen ahdistuminenkin kuuluu elämään. Kenenkään elo ei ole sitä, että kaikki jatkuu samanlaisena kehdosta hautaan, vaan muutoksia sattuu aina välillä. Turha kai kaikesta on tehdä suurta numeroa ja koettaa medikalisoida asioita. Elämässä tapahtuu juttuja ja niiden kanssa täytyy oppia elämään.

  • Jon

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Sen olen oppinut lukion jälkeisistä vaiheistani, että mitään todellista asemaa ei tässä yhteiskunnassa voi saavuttaa. Se on todellakin mennyttä maailmaa, kun ylioppilas oli vielä jotain erikoista työnantajien silmissä. Nykyään on paremminkin niin, että kun yhden asian olet saavuttanut, kohta kysytään jo toista. Luuletteko, että rumba loppuu maisterin tutkintoon? Voi kuulkaa, se paperi vasta nopeasti vanheneekin takataskussa.

  • Sari

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Viitaten "Yhden ahdistuneen äiti":n kommenttiin, että elämässä sattuu ja tapahtuu ja sen kanssa eletään. Juuri näinhän maailmassa käy, sitten vain kerätään itsetunto kasaan kohti seuraavaa seikkailua, mikä se sitten ikinä onkin. On omasta luovuudesta ja taidoista kiinni, mitä saa aikaiseksi. Ymmärrän hyvin myös niitä, jotka lannistuvat pienestä tai vaan ovat pitkän odottamisen takia menettäneet uskon itseensä... parasta lääkettä on pistää kaikki peliin mitä ikinä itsestään lähtee. Menetettävää ei siinä vaiheessa enää ole. Tsemppiä abeille ja muillekin!

  • Voisko demokartiassa olla edes samat sisäänpääsypisteet?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Suomenruotsalaista ei ahdista kun on yliopistoon kielikiintiöt ja 10-20% alemmat sisäänpääsypisterajat (Helsingin yliopiston lääkis, hammaslääkis, matemaattis-luonnontieteellinen ym), vaikka opetuskieli on kiintiöissäkin enimmäkseen suomi. Ohituskaistalla mennään silti lahjakkaamman suomenkielisen ohi.

  • ALFAUROS

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Onko mitään,mistä suomalainen ei purnaisi ja mitään,mistä suomalainen ei ahdistuisi? Oikeasti emme niin teekään, sillä kaikki on vain median luomaa harhaa.

  • Alkulima

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jos ei tiedä mitä tekee, kannattaa tehdä kuitenkin jotain. Aina saa vähintään kavereita ja kontakteja, vaikka lopputulema olisi se, ettei se yritetty asia ollutkaan oma juttu. Eli ei muuta kuin papereita menemään.

    Aina välillä ahdistaa itse kutakin ja sitä pitää vähän sietääkin - näitä tilanteita tulee jatkossakin. Kannattaa keskittyäkin positiivisiin seikkoihin, kuten esimerkiksi siihen, ettei tarvitse enää lukioon mennä.

  • Siinä

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Olen joskus tiedustellut asiaa, miten suomenkielisellä on mahdollisuus päästä yliopistoihin yhtä "helposti" kuin suomenruotsalaisilla?

    Vastaus oli: "Suorita ylioppilaskirjoitukset ruotsinkielellä".

  • free advice

    Ilmoita asiattomasta kommentista

    Jos et tiedä, mihin menisit jatko-opiskelemaan, tai että menisitkö ylipäätään minnekään, suosittelen kokeilemaan itseopiskelua jonkin mielenkiintoisen aiheen parissa. Ehkä sinua kiinnostaa jokin ala tai aihepiiri, jota ei opeteta missään oppilaitoksissa. Jonkin erikoisalan asiantuntemusta saatetaan arvostaa työmarkkinoilla enemmän kuin liukuhihna-tutkintopapereita. Ja kuka tietää, jos motivaatiota ja innostusta riittää, voisit perustaa opintojesi pohjalta oman yrityksesikin!

    Älä kangistu kaavoihin. Uskalla olla erilainen, sillä se voi olla suuri rikkaus. Liian harva uskaltaa. Yhteiskuntamme tarvitsee enemmän innovaatiseen ajatteluun kykeneviä yksilöitä.

    Sinussa on valtavasti potentiaalia, jos kuulut niihin, jotka haluaisivat opiskella lisää, muttet tunne vetoa oikein mihinkään tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Vierastat ajatusta massaan hukkumisesta. Ehkä sinun tulisi alkaa tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Esim. mitkä asiat, joihin ei yhteiskunnassamme niinkään kiinnitetä huomiota, voisivat olla paremmin? Tain onko jokin ala, joka on isompi juttu jossain toisessa maassa muttei (vielä) täällä? Ryhdy edelläkävijäksi ja tutustu oma-aloitteisesti (mahdolliseen) aiheen kirjallisuuteen. Monet teokset ovat saatavana vain vieraalla kielellä (usein englanti) mutta älä anna tämän estää sinua. Käännöstyösi harjaannuttaa myös kielitaitoasi, josta on aina hyötyä.

    Jos kokeilit itseopiskelua, mutta koit, ettei se ole sinun juttusi, ehkä saatoit tuona aikana jo oivaltaa, mihin oppilaitokseen tahdot hakea, ja sait samalla arvokkaan kokemuksen!

Tuoreimmat aiheesta: Turku

Pääuutiset

Ukraina

Venäjä aloittaa uudet sotaharjoitukset

Kaksi venäläissotilasta ja Venäjän lippua suuren savupiipun päässä.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä