Mellajärven rannalla sijaitseva Urho Kankaan Pahka-ateljee on tarinoita täynnä. Vaikka ateljee onkin pullollaan toinen toistaan hämmästyttävämpiä pahkaesineitä, tärkeintä tuntuvat kuitenkin olevan niiden sisältämät tarinat.

Niitä Kangas kertoo mielellään. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö pahkaesineet olisi hänelle rakkaita, lähes ystäviä. Ateljeessa kävijä ei voi välttyä kuulemasta esimerkiksi hassun pariskunnan, Tenttu-Hermannin ja Emman tarinaa.

Mie olen kuule niin paljo kävelly mettäsä, että siinä moni poika jääpi toiseksi.

- Urho Kangas

- Ne seurusteli tämä Tenttu-Hermanni ja Emma parikymmentä vuotta. Sitten alko Tenttu-Hermanni miettimään, että kyllä meän pitäs käyä vihiläki. No se Emma hyväksy sen ja net piti häätki, ja Hermannilla tais jäähä pitemmäksi aikaa ryyppy pääle ja niin sillä unehtu tämä ravatti kauhlaan, Kangas tarinoi.

Silmät auki luonnon ihmeille

Kangas on kulkenut pohjoisen metsiä jo 70 vuoden ajan ja jokaisella reissullaan hän on pitänyt silmänsä ja taiteilijan sielunsa avoinna. Luonnon muovaamissa, erikoisissa pahkoissa Kangas saattaa nähdä linnun, jäniksen tai kärpän - tai yhtälailla kaapin tai tuolin. Hän muokkaa pahkaa sen verran, että muutkin näkevät saman kuin hän.

- Mie olen kuule niin paljo kävelly mettäsä, että siinä moni poika jääpi toiseksi. Kymmenen, yhentoista ikäisenä olen alottanu. Hyvät pittää olla silmät, Kangas selvittää pahkataiteensa taustoja.

Innostus pahkoihin alkoi jo varhain. Äidin kanssa niityllä kulkenut pikkupoika Urho kiinnitti huomionsa koivikossa näkemäänsä suureen pahkaan.

- Mie katoin, että siinähän on aivan varsiki siinä laijassa kasvamassa. Mie sen irrotin kirhveelä ja tehin kapustan. Siitä se lähti, Kangas muistelee.