WWF:ltä kalaopas kuluttajille

WWF korostaa Meren herkkuja, ole hyvä! -oppaassaan, että kala on terveellistä ja sitä voisi syödä nykyistä enemmänkin. Kuluttajan kannattaa kuitenkin harkita, mitä ja miten pyydettyjä kaloja ostaa, jottei ympäristöä ja kalakantoja kuormitettaisi kohtuuttomasti. Joidenkin kalalajien kantoja verottaa liikakalastus, minkä lisäksi osa kalastustavoista on haitallisia muillekin lajeille. Kalastettaessa saattaa tulla sivusaaliina muita lajeja, ja esimerkiksi pohjatroolaus voi tuhota muuta meriluontoa. WWF toivoo kuluttajien paitsi välttävän joitakin kalalajeja myös syövän monipuolisesti muita lajeja, jottei kulutuspaine kohdistuisi yhteen lajiin. Näin voi myös vähentää altistumista ympäristömyrkyille, jotka usein kertyvät rasvaisiin kaloihin ja suuriin petokaloihin. Kannattaa myös suosia lähivesien kaloja, koska se vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja tukee paikallisia kalastajia. Kala on tällöin usein myös tuoreempaa kuin kaukaa tuotu kala ja samalla tulee tukeneeksi suomalaista kalastuselinkeinoa. Ahvenia, mateita, muikkua ja särkiä WWF korostaa, etteivät eettiset valinnat ole tylsiä eivätkä mauttomia. Tuoreesta oppaasta käy ilmi, että monia suomalaisille tuttuja kalalajeja on suositeltavaa syödä. Vihreää valoa järjestö näyttää muun muassa ahvenelle, hauelle, muikulle, lahnalle, särjelle ja silakalle, samoin sinisimpukoille ja hummerille. Lohta sen sijaan kannattaa ostaa harkiten, sillä luonnonlohikannat ovat uhanalaisia eikä merikalastus erottele luonnonlohia istutetuista. Kalankasvatus puolestaan kuormittaa nykymuodossaan vesistöjä. Turskaa kannattaa välttää, koska erityisesti Itämeren kannat ovat pienentyneet voimakkaasti ja suurin osa muistakin turskakannoista on ylikalastettu lähes sukupuuton partaalle. Myöskään tonnikalalle WWF ei näytä vihreää valoa, sillä useimmat tonnikalalajit ovat ylikalastettuja. Lisäksi lajin kalastuksessa sivusaaliiksii joutuu muita kalalajeja, delfiinejä ja kilpikonnia kalastusmenetelmästä riippuen. Parhaiten tonnikalan kalastusta valvotaan WWF:n mukaan itäisellä trooppisella Tyynellämerellä, mistä syystä järjestö suosittelee suosimaan tonnikalaa, joka on merkitty AIDCP Dolphin safe tuna -merkillä.

Katkaravuista kannattaa WWF:n mukaan suosia norjalaisia katkarapuja ja välttää trooppisista meristä pyydettyjä tai niissä kasvatettuja katkarapuja.

Myös siikaa kannattaa käyttää harkiten, sillä siikakanta on istutusten varassa.

WWF korostaa, että suositukset voivat tulevaisuudessa muuttua sekä kalakantojen hoidon vaikutuksesta että uuden tutkimustiedon myötä.

Viljellyssä kalassa omat ongelmansa Myös viljellyn kalan ostaminen on ongelmallista, sillä vaikkei kalanviljely verota luonnon kalakantoja, se rehevöittää ympäristöä. WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkelä toteaa, että valtiovalta ei tue viljelyä riittävästi, joten elinkeinonharjoittajat eivät taloudellisista syistä kykene invoistamaan riittävästi viljelyn ympäristöystävällisyyteen. WWF ajaakin ympäristötukea kalanviljelijöille, jotta rehevöitymisongelma saataisiin poistettua. Vapaa-ajankalastuksella on puolestaan Suomessa poikkeuksellisen suuri merkitys. Meillä on vapaa-ajankalastajia suhteellisesti eniten Euroopassa ja vapaa-ajankalastajien saaliin osuus on noin kolmasosa maamme koko kalasaaliista. Myös vapaa-ajankalastajien on syytä ottaa vaari oppaan neuvoista, joskin eettisyyteen vaikuttaa myös kalastustapa. Alamittaiset kalat olisi joka tapauksessa laskettava takaisin luontoon lisääntymään, jotta turvattaisiin kalakantojen kehittyminen. Katiskaa ei puolestaan pidä jättää edes osittain vedenpinnan yläpuolelle, jotteivät linnut ja nisäkkäät ui siihen. Saimaalla pitäisi ainakin keväisin välttää verkkokalastusta, koska alkukeväällä syntyvät saimaannorpan kuutit kuolevat helposti verkkoihin, WWF sanoo. Kuluttajaa patistetaan kysymään Tavallisille kuluttajille ei ole vielä tarjolla ympäristömerkittyä kalaa, vaikka suurkeittiöille suunnattuja MSC-ympäristömerkittyjä tuotteita jo on. WWF:n mukaan syynä tähän on se, että tuotteiden myyjät eivät katso markkinoiden olevan Suomessa vielä tarpeeksi suuret näiden tuotteiden tuomiseksi vähittäiskauppoihin. WWF kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa merkki voidaan saada myös vähittäiskauppoihin, ja tähän voivat vaikuttaa kuluttajat. WWF kannustaa kuluttajia kysymään kauppiailta kalan alkuperää ja ympäristöystävällisyyttä. Kannattaa myös kysyä niin suuria kaloja, että ne ovat ehtineet kutea vähintään kerran ennen päätymistään kalatiskille. WWF on saanut kampanjaansa ympäristöystävällisen kalankulutuksen puolesta Klaus K:n keittiömestarin Markus Maulavirran, joka kertoo pyrkivänsä ravintolatyössään eettisiin ruokavalintoihin. Myös Maulavirta patistaa ihmisiä kysymään rohkeasti kalatiskeillä. Kysy, missä kala on uinut, milloin se kuoli ja millainen oli sen viimeinen matka, hän kehottaa. Jos vastausta ei saa, kalan voi jättää tiskiin. Seuraavalla kerralla vastaus ehkä jo tulee. Maulavirta huomauttaa, että suomalaiset ovat tottuneet ruokaostoksillaan tutkimaan rasvaprosentteja. Yhtä hyvin pitäisi olla kiinnostunut elintarvikkeiden alkuperästä, hän huomauttaa. WWF:n oppaassa on kalansyöjiä innostamassa myös neljä Maulavirran kalareseptiä, muun muassa ohje herkullisen tartarin tekemiseksi monen roskakalana pitämästä särjestä. YLE24 WWF:n opas Internetissä