Selvityksessä haastatellut noin 140 eri tahoa tiesivät yhteensä 40 lasta tai nuorta, jotka on tällä vuosikymmenellä lähetetty todennäköisesti vastoin omaa tahtoaan pois Suomesta väliaikaisesti tai pysyvästi.

Tapausten kirjo oli suuri, mutta joukossa oli liiton mukaan myös erittäin traagisia tapauksia, joissa kyse oli ilmiselvästi vapaudenriistosta ja heitteillepanosta.

Toisinaan maahanmuuttajataustainen lapsi tai nuori lähtee omasta halustaan ja vanhempien tuella tutustumaan alkuperämaan kulttuuriin, oppimaan kieltä, ylläpitämään suhteita sukulaisiinsa ja mahdollisesti saamaan oman uskontokuntansa opetusta.

Joissakin tapauksista nuori puolestaan lähetetään muualle, kun hänellä on koulunkäyntivaikeuksia, epäsosiaalista käyttäytymistä ja yleisiä vaikeuksia elämänhallinnassa. Parhaimmillaan lapsen mielipide otetaan tällöin huomioon.

Pahimmassa tapauksessa mielipidettä ei huomioida, ja kokemus voi olla lapselle erittäin traumaattinen.

Lapselle halutaan vanhempien arvomaailma

Vaikeimpia ovat liiton mukaan tapaukset, joissa vanhemmat päättävät yksipuolisesti lähettää nuoren toiseen maahan varmistaakseen, että hän kasvaa vanhempien arvomaailmaan. Kyse voi olla paitsi lapsen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta, myös esimerkiksi lapsen huollon laiminlyönnistä, vapaudenriistosta, pakkoavioliitosta ja törkeästä pahoinpitelystä.

Poikien lähdön syynä voi olla koulunkäyntivaikeuksia ja epäsosiaalista käyttäytymistä. Teini-ikäisten tyttöjen lähettäminen liittyy usein heidän heräävään seksuaalisuuteensa ja liberaaliksi koettuun suomalaiseen yhteiskuntaan.

Nuoria voidaan lähettää avioitumaan vanhempien kotimaahan, jotta he saavuttaisivat nopeasti yhteisön silmissä kunniakkaan vaimon statuksen. Avioliitot voivat olla järjestettyjä, ja joissain tapauksissa on perusteltua olettaa niiden olevan pakotettuja, vaikka tytöltä olisikin saatu näennäinen suostumus.

Määristä kaivataan tarkempaa tietoa

Liiton selvityksessä ei saatu yksiselitteistä vastausta sille, onko lasten lähettäminen muualle lisääntynyt vai vähentynyt. Varoivaisesti voidaan selvityksen mukaan kuitenkin arvioida, että lasten tai nuorten lähettäminen kasvatuksellisena keinona ei ole lisääntymään päin, mutta tyttöjen lähettäminen avioitumiseen liittyvistä syistä on. Tämä ei liiton mukaan välttämättä johdu asenteiden muuttumisesta, vaan ainakin osittain maahanmuuttajaväestön ja monikulttuuristen avioliittojen kasvusta.

Liitto korostaa, että tapausten määrän arviointia vaikeuttaa se, ettei niitä kerätä yhteen mihinkään viranomaisrekisteriin. Myöskään luokittelu ei ole yksiselitteistä, koska lapsen tai nuoren oma tahto ei välttämättä käy ilmi ulkopuolisille.

Lapsen tai nuoren lähtö Suomesta tulee ilmi esimerkiksi koulusta pois jäämisenä. Tämä ei kuitenkaan kerro sitä, onko lähtö ollut vastentahtoinen. Kouluilta lastensuojeluun etenevät vain varsinaiset katoamiset sekä tilanteet, joissa on syytä epäillä lastensuojeluilmoituksen olevan tarpeen.

Liitto vaatii, että ilmiö pitää nostaa yleiseen tietoisuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät kysymykset tulee vahvemmin huomioida kotouttamisessa.

Lisäksi tulisi kerätä keskitetysti tietoja vastoin tahtoaan ulkomaille lähetetyistä lapsista, tarkistaa lainsäädännölliset keinot, jotta lapsen matkustus voitaisiin tarvittaessa tehokkasti estää sekä lisätä keskeisten toimijoiden osaamista. Myös toimia vasten tahtoaan pois lähetettyjen lasten palauttamiseksi tulisi tehostaa.

Walllin: Tietoja kerättävä keskitetysti

Kulttuuriministeri Stefan Wallin kannattaa tietojen keskitettyä keräämistä vastoin tahtoaan ulkomaille lähetetyistä lapsista.

Lisäksi tarvitaan viranomaisyhteistyön tehokasta koordinointia lasten ja nuorten palauttamiseksi sekä koulujen ja sosiaalityöntekijöiden osaamisen kehittämistä, hän toteaa.

- Meidän tulee varmistaa kaikkien lasten ja nuorten oikeudet kasvaa ja varttua yhteiskunnassa, jossa vallitsee yhdenvertaisuus. Meidän tulee viestittää, että nuori voi olla nuori siinä kuin kaikki muutkin, olipa hänen taustansa tai sukupuolensa mikä tahansa, Wallin korostaa.

Ihmisoikeusliiton selvitystä käsiteltiin perjantaina Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman ministeriryhmän kokouksessa. Wallin toimii ryhmän puheenjohtajana.