Untuvapilvi eli cirrus, kumpupilvi eli cumulus, kuuropilvi eli cumulonimbus. Moni muistaa nämä nimet kouluajoilta, mutta ei erota enää taivaalla lipuvia pilviä toisistaan.

Pilvilajeihin perehtymällä ja pilviä tarkkailemalla maallikko voi kuitenkin tehdä helpommin päätelmiä sään muutoksista.

- Pääasiassa pilvet kertovat tuulista ja lämpötila- ja kosteusoloista, missä ne syntyvät, mutta jonkin verran niistä pystyy päättelemään tulevaa säätäkin, vahvistaa meteorologi Jarkko Hirvonen Ilmatieteen laitoksen Kuopion-yksiköstä.

Kumpupilvien lisääntyminen ja niiden korkeuden sekä paksuuden kasvaminen kielii sadekuurojen mahdollisuudesta. Se, että pilvi näyttää harmaalta, ei välttämättä tee siitä sadepilveä, siihen ei ehkä vain auringonvalo osu.

Sataa, sataa, ei sadakaan

Erehtymisen vaara on suurehko esimerkiksi silloin, kun vähän matkan päässä lipuu uhkaavalta näyttävä, jopa jo alaspäin satava kuuropilvi. Tämä johtuu siitä, että ihmisen on yllättävän vaikea päätellä pilven liikesuuntaa, jollei sitä tarkkaile tiuhasti pidemmän tovin verran.

- Vähillä havainnoilla saattaa helposti tehdä sen virheen, että jokin musta, satavakin pilvi näyttää tulevan kohti, vaikka oikeasti se onkin reitillä, joka poikkeaa havainnontekijän sijainnista  - eli se on alun perinkin menossa ohitse, Jarkko Hirvonen selittää.

"Päivän pasko" ei aina pidä kutiaan

Pilviin ja säähän liittyvät sanonnat tuntuvat joskus osuvan oikeaan. Hirvoselle tuttu on muun muassa "aamurusko, päivän pasko". Meteorologin mukaan tämä sanonta saattaa pitää osin kutinsakin.

Kun ilmakehä näyttää aamulla auringon suunnassa samealta, ilmassa voi olla paljon kosteutta, ilmakehän pienhiukkasia ja utua sekä auerta.

- Tämä voi kertoa, että se maanpinnan lähellä oleva ilmakerros on niin kostea ja hieman jo samea, että päivällä sitten auringon lämmityksen vaikutuksesta voi syntyä niitä paksuja kuuropilviä, jotka voivat tuoda voimakkaitakin kuurosateita.

Silti meteorologi ei luottaisi viisauksiin varauksetta.

- Osalla niistä on tietynlaista käyttövoimaa, mutta osa on sitten taas kyllä harhaluuloja, Hirvonen toteaa.

Tietoa ja hupia netissä

Pilvistä on runsaasti tietoa kirjoissa ja internetissä, esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. Pilvistä voi opiskella perustietoa, kuten sen, että ne koostuvat pisaroista tai kiteistä. Vaikeusastetta voi lisätä opettelemalla erottamaan toisistaan hahtuvapilvet, palleropilvet ja kumpukerrospilvet.

Innokkaimmat harrastavat pilvibongausta ja jakavat kuviaan netissä. Vaikka Jarkko Hirvonen saa katsella pilviä töissä yllin kyllin, jaksaa hän katsella taivaanlaivoja vielä muulloinkin.

- Esimerkiksi mantelinmuotoisia keskipilviä, joita täällä sisämaassa ei niin usein näe, niitä tulee kyllä bongailtua ja katseltua ja jopa valokuvattuakin itse. Ja sitten tietysti oikein korkeaksi kehittyneet ukkos- ja kuuropilvet on sellaisia, mitä itsekin jaksan kyllä ihailla.