Masennuksesta sairautena on tutkittu ja puhuttu vasta viitisentoista vuotta. Karlssonin mukaan vakavuudessaan masennusta sairautena on verrattu alle vuosi sitten sairastettuun sydäninfarktiin, sydämen vajaatoimintaan ja reumasairauksiin. Karlssonin mukaan masennus näyttäisi olevan näitäkin vakavampi sairaus, kun vertaa, kuinka paljon se vaikuttaa ihmisen elämänlaatuun.

Masennus on stressisairaus. Jos ihminen joutuu nuorena tai aikuisena sellaiseen tilanteeseen, että stressi ylittää hänen omat sopeuttamiskeinonsa, puhkeaa helposti masennus.

Karlsson pelkää, että lama lisää entisestään sairastuvien määrää. Siihen viittavat hänen mukaansa hoitoon hakeutuvien kasvava määrä ja esimerkiksi huostaanottojen lisääntyminen ja sosiaalipalvelujen käytön kasvaminen.

Työttömäksi joutuvat ja toisaalta liiallisen työkuorman alle töihin jäävät ovat alttiita tälle stressisairaudelle.

Eniten Karlsson on huolissaan nuorista.

- Me elämme tällaisessa arvottomassa maailmassa. Viimeiset 10 - 20 vuotta oikeastaan ainoa termi, jolla on puhuttu yhteisön kehittämisestä, on raha. Ja nyt kun näyttää, että depressio varsinkin nuorten kohdalla on lisääntymässä - luulen, että tämä kolahtaa eniten nuoriin. Heidän on vaikea löytää paikkaansa, he eivät tiedä mihin suuntaan tätä yhteisöä pitäisi rakentaa. Heidän on vaikea suunnata tulevaisuuteen, koska ei ole samanlaisia arvorakenteita kuin ennen, sanoo Karlsson.

Karlsson sanoo nyt, että 90-luvun lamasta ei ole opittu mitään. Hänen mukaansa nyt ollaan purkamassa ihan samoja järjestelmiä kuin silloin. Sosiaalitoimessa, päivähoidossa ja kouluissa tehdään leikkauksia. Samalla puretaan järjestelmiä, jotka tuovat rakennetta ja pitkäjänteisyyttä ihmisten elämään.