Sääkartoilta tutut M ja K kuvaavat matala- ja korkeapaineen keskuksia. Niiden määrittämiseen tarvitaan ilmanpainehavaintoja tai ennusteita laajalta alueelta. Määrittely perustuu nimittäin ilmanpaineen alueelliseen jakaumaan, ei mihinkään raja-arvoon. Ilmanpaine ilmoitetaan useimmiten joko hehtopascaleina (hPa) tai millibaareina (mbar) -nämä vastaavat toisiaan eli 1 hPa=1 mbar. Muiden paineyksiköiden muunto-ohjeita löytyy muunnostaulukosta.

Tietyssä pisteessä havaittu ilmanpaine kuvaa sen yläpuolella olevan ilmapilarin painoa. Näin ollen paine on suurimmillaan merenpinnan tasolla, ja pienenee ilmakehässä ylöspäin mentäessä noin 1 hPa/8 m. Koska säähavaintoja tehdään sekä merenpinnan tasolla että korkealla vuoristossa, lukemat muutetaan keskenään vertailukelpoisiksi ilmoittamalla ilmanpaine merenpinnan tasolla. Ilman tätä muutostahan sääkartoilla olisi jatkuvasti vuoristoalueella matalapainetta kuvaava M-kirjain!

Suomeen matalapaineet saapuvat tyypillisesti lännestä päin. Matalapaineet alkavat usein täyttyä Pohjois-Atlantilta mantereelle saavuttuaan, eli ilmanpaine nousee. Syvenevässä eli voimistuvassa matalapaineessa ilmanpaine puolestaan laskee, tuuli voimistuu ja sateetkin muuttuvat usein runsaammiksi. Jos matalapaineen yhteydessä tuuli yltyy myrskyksi, voidaan puhua myrskykeskuksesta. Ilmanpaineen vaikutuksesta tuuleen kerrotaan tuuliosiossa.

Sateet mielletään yleensä matalapaineen aiheuttamiksi, mutta toisinaan sataa myös korkeapaineen alueella. Kesäinen korkeapaine on yleensä lämmin ja aurinkoinen,tosin kuurosadepilviä voi silloinkin ilmaantua taivaalle. Syksyllä ja talvella korkeapainesää on ailahtelevampaa, toisinaan on aurinkoista mutta toisinaan taas harmaa sumupilvi tihkusateineen pimentää muutenkin lyhyttä päivää.

Takaisin sääsanastoon