Välillä kummastuttavat nämä keskustelut. Onko tarkoitus vaan jututtaa ihmisiä? Kesksutellaanko seuraavaksi vaikkapa siitä, mitä mieltä ihmiset ovat aivokirurgiasta, maalämpöpumppujen huollosta tai tullien toiminnasta? Mihin tällä 'mitä mieltä olet' -jutulla oikein pyritään?

Mikä asia on sitten peruskoulun vika, mikä sen, että luokkakokoja suurennetaan, opettajien vastuuta oppilaista suurennetaan ja erityisoppilaita laitetaan normaaliopetukseen ilman sen suurempaa tukea? Minä ainakin ymmärrän tyttäreni yläkoulun opettajaa, joka sanoi, ettei hän kerta kaikkiaan uskalla lähteä 29 teinin kanssa koulusta ulos, sillä tapahtuipa mitä tahansa, hän on lapsista vastuussa.

Ei se nyt ihan syvältä ole. Opetus on laadukasta,kouluruoka on ilmaista jne. mutta ryhmäpaine tuntuu varsinkin yläasteella aika kova. Vaikka sosiaalisten ongelmien selvittäminen ei ole opettajien päätehtävä toivon että asialle tehtäisiin edes vähän.

Itse pääsin peruskoulusta viime vuonna, enkä kyllä tyttöjen ja poikien välillä huomannut tunneissa tai arvostelussa eroja. Nykyinen peruskoulujärjestelmä ainakin antoi minulle hyvät valmiudet jatkaa lukioon, joskin koulun koolla voi olla merkitystä asiaan, meidän koulu ei ainakaan suurimmasta päästä ole. Ja mitä lahjakkaisiin lapsiin tulee, niin alakoulussa muistan saaneeni matematiikassa (jossa siis lahjakas olen) lisätehtäviä ja sudokuja ratkottavaksi kun sain tehtävät tehtyä. Yläasteella erot tasoittui jo sen verta, ettei lahjakkaammat tarvinneet erikoisempaa kohtelua, joskin sitä varmasti saa jos antaa asian ilmi.

Mikä on se taivaalinen voima,joka pakottaa Suomessa kaikkien opiskelemaan ruotsia?

Kouluthan pitäisi olla kaikille samat,suomen-ruotsin kielisille sekä maahanmuuttajille.Ruotsinkielisille kuitenkin pitää olla erilliset ruotsinkieliset koulut!Valtio maksaa koko valtavan erillisen ruotsinkielisten koulujen organisation,mikä on järjetön ylimääräinen kustannus veronmaksajille.On eri asia ,jos RKP:n säätiöt hoitavat itse kulut yksityiskouluille.Hallitus huutaa säästöjen perään,mutta ei takerru selviin säästömahdollisuuksiin.

Kyllä ruotsia voi silti opiskella vapaa-ehtoiselta pohjalta yhteisissäkin kouluissa!

Perusasiat kun ensin kunnossa peruskoulussa jolta ponnistella ylemmäs. Opiskelurauha, ja kiusaamiset kun pois jne. . Ja erityisluokkia nykyisin kyllä tarvitaan.

"Rappaukset rapisee"

Peruskoulun pitäisi työelämän valmiuksien lisäksi kouluttaa erityisesti elämää varten. Pelkillä arvosanoilla ei elämästä selvitä (se on kuin vain PISAra meressä).

Valtion taholta peruskoulutus näyttää olevan "välttämätön paha" joka pitäisi toteuttaa mahdollisimman halvalla. Poikkeuksena pakkoruotsisimputus johon kyllä rahaa näkyy löytyvän.

Kyllä lapset varmasti oppivat että opiskelu on enemmän yhteiskunnallista alistamista kuin omaa elämää varten...

90-luvun peruskoulusta jäi käteen lähinnä inho kaikkea kilpailemista kohtaan. Koulussani lähes kaikissa aineissa opettajat kehittivät kilpailuhenkeä oppilaiden kesken. Huonosti suoriutuneita kiusattiin niin oppilaiden kuin joidenkin opettajienkin toimesta. Koulu oli pelkkää suoriutumista eikä missään määrin herättänyt mielenkiintoa oppia uutta. Opiskeltiin ainoastaan seuraavan kokeen läpäisemiseksi.

Joustavuus haetaan opettajien selkärangasta. Erityistä tukea vaativat oppilaat sysätään normaaliluokkiin ilman, että opettajille on annettu tähän koulutusta. Saatika sitten, että tästä maksettaisiin tai annettaisiin aikaa valmistella eriyttämistä.

Sama pätee lahjakkaisiin oppilaisiin. Ei opettajankoulutus valmistanut mitenkään tähänkään. Ja kuka teini-ikäinen alkaisi tekemään vapaaehtoisesti jotain ylimääräistä kehittääkseen itseään kun vähemmälläkin pääsee. Ne joita asiat oikeasti kiinnostavat, ottavat itse selvää.

Kunnat palkkaavat nuoria vastavalmituneita tyttöjä, koska heillä on hyvät paperit ja silmisssä loistaa nuoruuden into, eikä tarvitse maksaa ikälisiä. Todellisuudessa vanhemmat kokeneemmat opettajat saavat sitten pitää kuria heidänkin puolestaan ja uupuvat lisää kun joutuvat kahnauksiin uhittelevien teinien ja näitä tukevien vapaan kasvatuksen saaneiden kaverivanhempien kanssa. Rehtorit välttelevät yhteenottoja, ettei koululle tule huono maine ja oppilaskato.

Hienoa, että Ylessä keskustellaan tärkeästä asiasta. Hyviin PISA-tuloksiin on tyydytty liian pitkään, vaikka viesti kentältä on välillä lähes hälyyttävää. Täysin on jätetty keskustelun ulkopuolelle esimerkiksi tutkimuksissa osoitettu seikka, että suomalaiset lapset viihtyvät erittäin huonosti peruskoulussa.

Itse kokeneena opettajana näen oppilasryhmien heterogeenisuuden lisääntymisen sekä korostuneen tarpeen kohdata lapset yksilöinä suurimpina haasteina, joista moni muu ongelma, kuten suuren luokkakoon vaikea hallinta, johtuvat.

Nämä ovatkin sen kokoluokan haasteita, ettei niihin pystytä vastaamaan tällä reilut 100 vuotta vanhalla mallilla, jossa opettaja paasaa edessä ja oppilaat kuuntelevat. Koko kouluopetus on ajateltava uudelleen.

Suomessa on hyvin vähän puhuttu siitä, millainen uusi koulu voisi olla. Suomalaisten päättäjien pitäisi tutustua Yhdysvalloissa käytävään keskusteluun, sillä rapakon takana asialle on todella päätetty tehdä jotain.