Vanhojen metsätyömenetelmien perinne elää yhä harrastajien käsissä. Martti Niskanen vaalii lapsena oppimiaan metsätyö- ja hevostaitoja omalla maatilamatkailutilallaan Sotkamon Tervamäellä. Vaikka perinnemetsätyöstä saatava tulo on niukkaa, auttaa perinteen säilyttämisen ja siirtämisen halu metsätyömiestä jaksamaan. Martti Niskasta ei pakkanenkaan haittaa.

- Kansakoulun 2-3 luokalla piti isän mukana aina päästä metsään ihan joka päivä kun isä oli metsässä, aina kun oli koulusta vapaata tai joululoman aikaan. Eikä pakkasta ollut niin paljoa, että se olisi haitannut. Isä sanoi vain että juokse, juokse, niin kyllä sitä pysyy sulana ja näin sitä pysyi!

Työkseenkin tekisi jos taksoista sovitaan

Niskanen kaataa puut pukkurilla eli yhden miehen justeerilla, karsii rungot kirveellä ja katkoo sahalla. Vaikka työ on näytösluonteista, uskoo hän että vanhoilla menetelmillä voisi tehdä savottaa työkseenkin jos muut olosuhteet olisivat kohdallaan.

- Jos taksat olisivat kuten silloin ennen, jolloin niillä ihmiset ovat tulleet toimeen ja työhön saisi syventyä että olisi aikaa tehdä pitkää päivää, niin kyllä tällä eläisi ihan varmasti ja kroppa tottuisi taas näihin välineisiin.

Niskanen muistaa moottorisahan vallankaappauksen

- Muistaakseni kävin talvirippikoulua, ja isä oli savotalla. Isä oli kaatanut kymmenkunta kuusta, ja oli karsimassa niitä kirveellä. Minä sanoin, että annahan minä kokeilen tuolla moottorisahalla että miten se onnistuisi, kun ne kuuset olivat aika paksuoksaisia. Se karsiminenhan rupesi sujumaan hyvin, ja isä heitti kirveellä karsimisen siihen. Aluksi isä vielä kaateli kuusia, kun minä en vielä luottanut itseeni siinä hommassa, mutta vähitellen kaataminenkin siirtyi minun harteilleni. Isä oli siellä vain lapio- ja kankimiehenä.

Äänetön ajokone miellyttää

Niskasen kotitila ehti olla ilman hevosta 35 vuotta. Hevonen vaihtui Valmet 361:een vuoden 1973 lokakuussa. Toissa vuonna entinen ravuri, suomenhevosruuna Pikku-Tillikka, sai kunnian ottaa roolin perinteen vaalimisessa Tervamäellä. Hevonen sopii metsätöihin etenkin herkissä metsäluontokohteissa.

- Hevonen on omiaan juuri tällaisessa nuoren metsän käsittelyssä, kun ajouraa ei tarvitse käytännössä olla ollenkaan. Metsä jää täysin ehjäksi, siihen ei tarvitse tehdä turhia aukkoja.

- Nykyisillä metsätyömenetelmillä ei luonnonkauneuteen pysty kiinnittämään huomiota. Melu ja kaikki muut tekijät muuttavat metsätyön luonteen täysin. Hevosen kupsostelu metsässä on niin luonnonläheistä, se on kuin siellä eläin kuin eläin kävelisi, sanoo Niskanen.