Hoitosuunnitelmassa esitetään selkeitä muutoksia nykyiseen metsätalousmetsien käsittelyyn. Erityinen huomio on poikueympäristöissä, vaihettumisvyöhykkeissä ja alikasvustossa.

- Koska näitä toimenpiteitä tehdään hyvin laajoilla alueilla talousmetsissä, voi olettaa että vaikutukset näkyvät suhteellisen nopeastikin, arvioi ylitarkastaja Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Keskeisin muutos on se, että ministeriö suosittelee jatkossa alikasvuston jättämistä lintujen suojaksi harvennushakkuita tehtäessä. Nykyinen linja on poistaa ne sieltä kokonaan.

Konstit ovat halpoja ja helppoja

- Onnellista kyllä varsin monet toimenpiteet on yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa ja vieläpä niin että ne ei maksa mitään. Voi jopa olla,  että syntyy säästöjä, kertoo suunnitelman laatija projektipäällikkö Arto Marjakangas Suomen riistakeskuksesta Ylivieskasta.

Uudella  hoitosuunnitelmalla varmistetaan, että metsäkanalintujen metsästys tapahtuu kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Kantoja seurataan vuosittain heinäkuun puolivälissä tehtävillä riistakolmiolaskennoilla sekä tunturialueiden riekkojen linjalaskennoilla.

Laskentatuloksia hyödynnetään metsästyksen suunnittelussa ja tarvittaessa metsästystä voidaan rajoittaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Metsät ovat osin luonnostaankin kehittymässä varsinkin metson kannalta suotuisaan suuntaan. Metsien pirstalloituminen on pysähtynyt, metsäisyys lisääntyy,  puusto järeytyy ja linnuille tärkeitä mustikkavarvikoita kasvaa puuston alla. Myös 1960- ja 1970-luvuilla ojitetut suometsät ovat muuttuneet paremmiksi metsäkanalinnuille.

Elinympäristöjen hoito aiotaan viedä myös metsäsertifioinnin kriteereihin. Lausuntoja on pyydetty muun muassa alueellisilta riistakeskuksilta ja suojelujärjestöiltä.

Luonnonsuojelijat kiittävät

- Täytyy antaa kehuja siitä, että ensimmäistä kertaa on nyt otettu elinympäristöjen muutoksen aiheuttaneet asiat esille ja esitetään niihin muutoksia,  iloitsee puheenjohtaja Risto Sulkava Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Kanalintujen rauhoituspäätökset tehdään jatkossa syksyllä elokuun kolmiolaskentatulosten selvittyä. Tähän saakka metsästysajoista on päätetty keväällä, jolloin lintujen määrää laskettaessa  on jouduttu turvautumaan lähinnä valistuneisiin arvauksiin.

Metsästysaika lyhenee tarvittaessa lokakuusta. Syyskuulle tulisi joka syksy vähintään kolmen viikon metsästysaika.  Tätä voi pitää huomattavasti järkevämpänä kuin kovaan pyyntipaineeseen johtavaa yhdentoista päivän metsästysaikaa, jota on aika ajoin sovellettu lähinnä Lapissa.

Ministeriö aikoo myös selvittää mahdollisuuden muuttaa asetusta niin, että hyvinä lintuvuosina kanalintujen metsästystä voitaisiin jatkaa pidempäänkin.

Haaveissa latvalintumetsästys

- Kanalintujen pyyntiaika voisi olla hyvinkin pitkä, jota syksyllä voidaan aina kolmiolaskentoihin perustuen rajoittaa. Se voisi olla asetuksessa jopa tammikuun loppuun.  Erittäin hyvänä lintuvuonna voitaisiin haaveilla perinteisestä latvalintumetsästyksestä, pohtii alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Risto Hanhineva.

Metsästysaikojen lyhennykseen luodaan selkeä ja läpinäkyvä ohjeistus, kun tähän saakka käytännöt ovat olleet kaikkea muuta kuin yhteismitallisia.

Ainoa selkeä kritiikki tuntuu kohdistuvan  ministeriön kaavailemiin uusiin, nykyistä suurempiin, kannanhoitoalueisiin, joiden biologinen perusta on monen mielestä kyseenalainen.

Tästä asiasta on Jyväskylän yliopistossa valmistumassa tutkimus,  jossa on koko kolmiolaskentahistorian pohjalta haettu alueellisen kannanvaihtelun mallia.

Joka tapauksessa rauhoitukset halutaan aikaisempaa laajemmille alueille yhtenäisinä.

Suunnitelma puuttuu myös metsästäjien suosimaan metson ja teeren urosvaltaiseen verotukseen. Pienpetopyyntiä ohjastetaan tekemään keväällä,  koska silloin se on tehokkainta. Supikoira ei juurikaan kanalintuja verota, vaikka vieraslaji onkin. Keskeisiltä osiltaan suunnitelma on tarkoitus saattaa käytäntöön jo ensi syksynä.

Etelä-Suomi on oma lukunsa, koska siellä varsinkin riekko- ja metsokannat ovat pirstaloitumisen takia paikoin pysyvästi heikot. Yksi apu Etelä-Suomen heikkoihin kantoihin voisivat olla lintumetsiä yhdistävät ekologiset käytävät.

Toisaalta metsäkanalintukantojen voimakas väheneminen näyttää taittuneen viime vuosikymmenten aikana. Riekkokanta vaihtelee Lapissa edelleen vuodesta toiseen, mutta mitään pitkäaikaista muutosta ei ole havaittavissa. Sen sijaan maan etelä- ja keskiosissa riekkokanta on taantunut dramaattisesti 1960-luvulta lähtien. Kiirunan kannanmuutoksista Suomen Tunturi-Lapissa ei ole tutkimustietoa.