- Vai veteraani, Tillanen heittää.

Riippuu kai kuka mielipiteen esittää. Tänä vuonna Ilkka Tillasella tulee lasiin 15 vuotta rap-artistina. Se on paljon. 31-vuotiaalle miehenalulle lähes puolet elämästä.

- En tiedä onko tässä nyt mitään juhlan aihetta. Nämä vuodet ovat menneet ilman sen kummempia saavutuksia, Tillanen vaatimattomasti toteaa.

Kokemuksia löytyy sitäkin enemmän. Tillanen on ainoa pitkän linjan mikkeliläinen puhemusiikin harrastaja. Suomesta ei myöskään löydy toista rap-artistia, joka olisi pyrkinyt presidenttiehdokkaaksi.

Vasta nyt Tillanen on julkaissut ensimmäisen albuminsa levy-yhtiön kautta. Kuukausi sitten julkaistu albumi kantaa nimeä Maailman paras maa.

Tillanen ei julkaisua juuri kummastele. Omakustanteita Tillanen on laittanut ulos jo useampia. Kulttimaine on ansaittu ahkeralla keikkailulla ja myymällä levyjä kädestä käteen.

Ja kun Tillanen tekee musiikkia esiintymisen tarpeesta, niin kaikki ylimääräinen on vain plussaa.

Mikkeli ei jätä Tillasen uraa rauhaan

Räppiura vei Tillasen aikanaan mukanaan polttavan esiintymistarpeen vuoksi. Suorasanaisuuden salliva musiikkityyli salli nuoren taiteilijan päästä tuulettamaan omia ajatuksia ja voittamaan ihmiskammoaan.

Ensimmäiset 7 vuotta riimiä puskettiin englanniksi. Sen jälkeen Suomen kieli on hallinnut Tillasen sanailua ja oma nimi tuntunut parhaalta esiintymisnimeltä.

- Kyllä koen, että kielen vaihto on paras idea mitä olen omalla urallani tehnyt. Sen kautta olen saanut henkilökohtaisempaa otetta omiin teksteihini, Tillanen selittää.

Savolaisuus luo taiteilijan ulosantiin särmää. Tämä on noteerattu myös musiikkimediassa. Esimerkiksi Soundi äimisteli omassa arvostelussaan, että ”kaipa nyt on pakko uskoa, että vuoden paras rap-levy tulee Mikkelistä”.

Tillanen ei peittele murrettaan lainkaan vaikka onkin sittemmin turkulaistunut. Leveät miä-muodot särähtävät korvaan.

Tillanen nimeää levyllään myös useita mikkeliläisiä kohteita. Tulilinjalle joutuvat niin Mikkelin kauppaketjut kuin Savisillan lähiympäristö. Kansitaidekin koostuu vanhaa Mikkeliä kuvaavista arkistokuvista.

- Ei mikkeliläisyys jätä kun siellä on asunut yli 20 vuotta. Kaipa sitä Mikkelistä kaipaa sitä menetettyä nuoruutta, jota ei saa enää takaisin. Korismatseja yhteiskoulun takapihalla ja sellaista. Keskusbaari on onneksi entisellä paikallaan.

Tillanen kertoo, että mikkeliläisyys näkyy hänessä elämänasenteena, tervehenkisenä sinne päin -mentaliteettina.

Taistolaisparodiaa ja presidenttiehdokkuuksia

Tillanen ehti tehdä musiikkia Mikkelin vuosinaan useilla eri nimillä ja kielillä. Vasemmistonuorissa vaikuttaessaan oma lukunsa oli bändiprojekti Isä aurinkoinen ja rauhanpanssarit, jolla haluttiin naureskella taistolaiselle lauluperinteelle. Pitkäikäiseksi projekti ei jäänyt.

- Maku meni hommasta aika nopeasti, kun kuuli että jotkut SKP:n nuoret kuuntelivat niitä raitoja ihan tosissaan. On turhauttavaa tehdä huumorimusiikkia, kun huumori ei välity, Tillanen lataa.

Päähänpistot seurasivat toisiaan niin pitkälle, että Tillanen julkaisi vaalikampanjakappaleen presidenttiehdokkuutta varten. Presidenttikisaan lähdettiin tosissaan tarjoamaan Vasemmistoliitolle omaa ehdokasta, mutta ääntenkeruussa ei päästy maaliviivalle saakka.

Mikkeliläisille nuorille tempaus oli kuitenkin omaa luokkaansa. Moni muistaa edelleen Ajankohtaisen Kakkosen ällistyttävän lähetyksen, jossa nuori miehenalku talsii tumma puku ja salkku kädessään aution Mikkelin Tenholankadun ja Porrassalmenkadun risteyksessä. Taustalla soi vaalibiisi ”Ilkka presidentiksi”.

- Olin onnekaskin, etten päässyt niihin kisoihin, sillä toimittajat olisivat ottaneet kriittisemmän asenteen viimeistään väittelyissä. Ja siitä olisi voinut syntyä aikamoinen mylläkkä, Tillanen myöntää.

Aiheet ammennetaan omista kokemuksista

Nykyisin politiikka on jäänyt vähemmälle Tillasen elämässä, mutta kantaa hän ottaa edelleen. Uudella levyllä puututaan useisiin suomalaisen yhteiskunnan kipupisteisiin, joita Tillanen pitää hälyttävinä. Ajatuksiaan hän ei halua tuputtaa vaan tarjota vertaistukea samoin ajatteleville.

Tillanen tilittää levyllään esimerkiksi naisten oikeuksista, äärioikeiston noususta, liikakaupallisuudesta ja suomalaisesta väkivaltakulttuurista. Pilke silmäkulmassa tosin.

Aiheet ammennetaan lähiympäristöstä. Tillanen selittää, ettei suomirapissa ole mieltä ryhtyä tekemään hiilipaperikopioita amerikkalaisten musiikista.

- Jenkkiräpissähän perusaihe on katujen kovat olot! Suomen meininki poikkeaa niin paljon rapakon takaisesta maailmasta, ettei heidän ongelmia voi kääntää suoraan omaan musiikkiin.

Kuitenkin esimerkiksi maskuliiniselle väkivaltakulttuurille naureskellaan Tillasen omassa kappaleessa Omat säännöt. Uhoamiseen ja rähinään perustuvat rappiklisheet paistavat läpi Ilkan kappaleissa, mutta ne saavat savolaisessa syljennässä aivan omanlaisia piirteitä.

Pointti käy silti selväksi. Jalat maassa seisova Tillanen ei halua esittää muuta kuin on. Mutta nähdäänkö vielä päivä, jolloin Ilkka Tillanen rupeaa sanailemaan aseista tosissaan?

- No on kyllä aika epätodennäköistä, ellei nyt ihan järisyttävää elämänmuutosta tapahdu, Tillanen nauraa.