Kulttuuri |

Mikko Mallikas on joutunut vanhempien hampaisiin Suomessakin – myös muumit ovat olleet liian rajuja ruutuun

Ruotsalaisvanhemmat tekivät viime viikolla kantelun viranomaisille, kun pariskunnan lapsi sai painajaisia päiväkodissa näytetystä Mikko Mallikas -animaatiosta. Suomalaisvanhemmat eivät kuitenkaan jää kakkoseksi. Jumppaohjelmaa syytetään yllyttämisestä tyyriin sohvan tuhoamiseen, muumit ovat liian pelottavia ja Anne Frankin päiväkirja ihan kohtuuttoman masentava.

Mikko Mallikas
Mikko Mallikas Kuva: Gunilla Bergström

Seksi, sukupuolivähemmistöt, väkivalta, päihteet, liian hirveät hirviöt, tuhman käytöksen salliminen, lihansyönti, rasismi, liian stereotyyppiset sukupuoliroolit, liian liberaalit sukupuoliroolit... Suomalaisten lasten äidit ja isät antavat kipakkaa palautetta sisällöstä, jolle heidän jälkikasvunsa altistuu.

Viranomaisille asti lastenkulttuuria koskevat valitukset päätyvät harvoin, mutta ohjelmapalautetta annetaan herkästi. Vanhempien palauteryöpyn takia Yleisradio esimerkiksi hyllytti kolme ennen esitettyä jaksoa Muumilaakson tarinoista liian pelottavina ja ahdistavina. Yle veti pois ohjelmistosta ja Areenasta muutama vuosi sitten myös Asha-sarjan jakson, jossa käsiteltiin pienen pojan ympärileikkausta. Jakso oli saadun palautteen perusteella "liian rankka".

Kaikille ei kuitenkaan voida olla mieliksi. Ylen ohjelmapalautetta ja Pikku Kakkosen sähköpostia työnsä puolesta seuraava tuottaja Teija Ryösä kertoo, että viestejä voi tulla kymmeniä yhden päivän aikana. Suuri osa niistä on kiitoksia ja toiveita, mutta myös ristiriitaisia vaatimuksia satelee. Palautetta tulee harvoin yhdestä ja samasta asiasta; yleensä moititaan sitä, ettei jokin ohjelma ole kiinnostanut tai sopinut palautteenantajan lapselle.

– Vanhemmilla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä lastenohjelmissa saa olla tai millaista ruokaa niissä saa syödä. Viime päivinä ärsytystä on herättänyt se, että Pikku Kakkosessa esitettiin painia. Palautetta on tullut myös lastenohjelmien perinteisistä rooleista.

Isompaa närää hiljattain on nostattanut Sohvatiikerit. Sarja poiki runsaasti kärttyistä postia ja sitä ruoditaan myös lapsiperheiden keskustelupalstoilla. Ohjelman idea on kannustaa lapset liikkumaan edes sohvalla, mutta monen aikuiskatsojan mielestä se kannustaa lähinnä tärvelemään huonekaluja.

Hupsis-herrojen pontikankeittely jäi näyttämättä

Lastenohjelmien sisältöä seurataan Ylessä tarkkaan jo ennen vanhempien väliintuloa. Väkivaltaa tai väkivallan uhkaa ei esitetä. Sen vuoksi ruudussa ei nähty Pingu-animaation jaksoa, jossa äiti antaa luunapin pikkupingviinilleen eikä Mikko Mallikasta, jossa Mikko uskottelee serkuilleen saaneensa isältään läimäytyksen.

Myös Galaxin animaatiosarjoista on jätetty näyttämättä jaksoja. Liian pelottavana on hyllytetty paitsi muumeja, niin myös yksi Röllin jakso. Lastenohjelmista koitetaan karsia myös viinintissuttelu, ja siksi sensuroitiin myös tšekkiläisten Hupsis-hahmojen, Patin ja Matin, pontikankeittelyjakso. Tuottaja Teija Röysä painottaa, että mikään ei päädy pikkulasten silmiin ilman pohdintaa.

– Kaikki ohjelmat katsotaan ja ikäluokitellaan. Silloin voidaan todeta, että jokin ohjelma tarvitsee toisen esityspaikan tai jos siinä on jokin mietityttävä asia, voi juontaja käsitellä aihetta juonnossaan.

Muumit ovat poikineet yhteydenottoja myös elokuvien levittäjälle. Muumit Rivieralla oli liikaa joillekin siistittyyn japanilaisanimaatioon tottuneille vanhemmille. Elokuvassa oli viskinjuontia, krapulan parantelua, flirttiä, rahapeliä ja homoseksuaalisuutta. Näistä asioista on paheksuttu myös Tove Janssonin alkuperäisteoksia, joissa muumit kokeilevat myös huumeita.

Ruotsi tiukempi väkivallan suhteen, Suomi suojelee seksiltä

Kansainvälisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö MEKU saa kohtalaisesti ikärajoja koskevaa palautetta. Se liittyy usein päiväkodissa tai koulussa näytettyyn, lapsilta kiellettyyn elokuvaan. Erityisasiantuntija Leena Karjalaisen mielestä taustalla on tietämättömyys: ikäraja on sitova. Siitä voidaan joustaa kolme vuotta ainoastaan elokuvateattereissa, eikä niissäkään, jos kyse on K-18-elokuvasta.

– Meille soittaa vanhempia, jotka ihmettelevät, että voiko päiväkodeissa näyttää lapsille ihan mitä vaan. Ei voi. Ikäjousto tarkoittaa sitä, että sellainen aikuinen, joka tuntee tietyn lapsen hyvin, voi viedä tämän katsomaan elokuvaa, jonka arvelee sopivan juuri tälle lapselle. Jousto ei koske lapsiryhmiä.

Sokea tuijottaminen ikärajaan ei kerro sitä, minkä ikäiselle tai tasoiselle lapselle sisältö on tarkoitettu ja sopii, muistuttaa MEKUn Karjalainen. Tietyille ikäryhmille sopivista elokuvista saa hyviä vinkkejä esimerkiksi Koulukinon sivuilta. Ikärajoja on myös muuteltu aikojen kuluessa, eikä kansiteksti välttämättä ole ajan tasalla.

– Ohjelman, pelin tai elokuvan ikärajan voi tarkistaa netistä, mutta se kertoo vain haitallisen sisällön tason. Vanhempien ja opettajien kannattaa varmistaa, kenelle ohjelma on suunnattu ja tutustua itse sisältöön ennalta.

Ikärajoja ruuvaavat viranomaiset puntaroivat lastenelokuvien ja -ohjelmien sisältöjä myös yhteispohjoismaisissa palavereissa. Karjalaisen mukaan niissä näkyvät kulttuurierot selvästi. Suomalaisia vanhempia huolestuttaa herkemmin seksuaalisuus ja aivan erityisesti homoseksuaalisuus.

– Ruotsissa näiden asioiden suhteen ollaan vapaamielisempiä. Meillä taas viina ja väkivalta eivät ole niin suuria tabuja kuin siellä.

Poliitikot lasten asialla

Seksuaalisuus lastenohjelmissa on poikinut debattia myös vallan kamareissa. Keskustan kansanedustaja Sulo Aittoniemi oli vuonna 1998 niin huolissaan Teletappien Tiivi-Taavin mahdollisesta homoudesta, että teki asiasta eduskunnassa kirjallisen kyselyn. Hän pelkäsi lastenohjelman aiheuttavan mielenterveysongelmia 1–2-vuotiaille katsojilleen.

Tuoreempiakin huolenkantajia löytyy. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Suna Kymäläinen peräsi toissa vuonna, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä valvoakseen lasten väkivaltaisten piirrettyjen lähetysaikoja. Kymäläinen oli tyrmistynyt aamuisin MTV3:lla esitetyn Paavo Pesusienen "köniinsaamistilanteista" ja vasaralla päähän lyömisestä.

Muutama vuosi sitten perussuomalainen Mika Niikko puolestaan vaati hallitusta tilille Yleisradion teineille suuntaamasta seksivalistuksesta. Niikon mielestä #lovemillan K-7-ikäraja oli aivan liian alhainen. Jaksot Penisseikkailu ja Tissiseikkailu eivät kansanedustajan mielestä sopineet esitettäväksi aamupäivisin kesällä, jolloin alakouluikäiset lapset ovat kotona ilman huoltajaa.

Länsinaapurissa Ruotsissa poliitikot ovat sen sijaan herkempiä tarttumaan poliittisesti epäkorrektiin sisältöön, kuten Babarin kolonialismiin. Rasistisina pidetyt Tintti-sarjakuvat aiottiin vetää vuonna 2012 pois Tukholman Kulttuuritalon nuortenkirjastosta. Päätös kuitenkin pyörrettiin sensuurisyytösten takia. Kolonialismista ja rasismista on moitittu myös anarkistista Peppiä. Kirjasarjan uudemmissa painoksissa kieltä on siivottu nykypäivän näkemyksiin paremmin istuvaksi.

Pois piiput, pissa ja kakka!

Elokuvien ja televisio-ohjelmien saatteena on ikärajaleima, mutta kirjoissa sitä on harvoin tarjolla. Vuosikymmenten varrella Suomessa on arvosteltu lastenkirjoja kyseenalaisesta sisällöstä, niitä on sensuroitu ja jopa poltettu.

Lastenkirjan alkuhämärissä oli selvää, että auktoriteetteja kunnioitettiin, tulenarkoja kysymyksiä vältettiin ja aikuiset olivat aina oikeassa.

Vanhat kirjat ovat kestäneet muuttuneita kasvatuskäsityksiä yleisesti ottaen huonosti ja moni kasvattaja jättää klassikkosadut lukematta omille lapsilleen. Silti esimerkiksi Jörö-Jukka vuodelta 1845 aiheuttaa nykyvanhemmissa suurta huolta ja se on haluttu poistaa kirjastojen lastenosastoilta. Kirjassa esimerkiksi Pekan peukalot leikataan irti, jotta poika ei enää imeskelisi niitä.

Liisa Ihmemaassa puolestaan on haluttu poistaa valikoimista, koska se yllyttää huumeidenkäyttöön, Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja liian masentavana.

Ruotsissa vanhemmat suivaannuttanut Mikko Mallikas on kohauttanut myös Suomessa. Milloin on paheksuttu Mikon isän piipunpolttoa, milloin liian väkivaltaista sisältöä.

Pissa ja kakka kiehtovat pikkulapsia, mutta eivät aina aikuisia. Sen vuoksi esimerkiksi rovaniemeläinen mummo ilmiantoi kirjastosta lainaamansa Gérard Pourrétin teoksen Pyllynpyyhin. Sen kuvituksessa muun muassa siivotaan kissalla ison miehen takapuolta.

Kestovalitusten kohteisiin kuuluvat myös Babette Colen roisit valistuskirjat. Esimerkiksi Kun äiti muni esittelee höpsöjä yhdyntäasentoja.

Kirjakohut harvinaisia

Kirjastojen lastenosastoilla vanhempien huolta kuullaan, mutta valikoimista poistetaan harvoin mitään yksittäisen paheksunnan vuoksi. Pois silmistä ja näkyviltä paikoilta kirjoja on siirrelty, jos ne ärsyttävät kovin monia kävijöitä. Näin kävi aikanaan muun muassa huippusuositulle Noidan käsikirjalle uskonnollisen NokiaMission vaatimuksesta. Okkultismista ja saatananpalvontaan yllyttämisestä on syytelty myös Harry Pottereita, mutta ne ovat pysyneet valikoimissa.

Hankintapäätökset kirjastot kuitenkin tekevät itsenäisesti. Käytännössä lastenosastoille hankitaan kaikki, mitä suomeksi julkaistaan, kertoo Helsingin lastenkirjaryhmän johtaja Mari Heino.

– Meillä on varsinaisia kirjakohuja aika harvoin. Edellinen, jonka muistan, oli silloin, kun manga rantautui 2000-luvun alussa. Silloin puhuttiin aika tavalla siitä, miten niissä sarjakuvissa seksualisoidaan nuoria tyttöjä.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä