Suora linja |

Miksi Jeppe juo verta?

Realistiset nuortenkirjat ovat jääneet fantasiakirjojen varjoon. Kirjailijat kuvaavat kuitenkin yhä samoja nuorten ongelmia. Yhdysvalloissa myös aikuiset ovat löytäneet nuorille suunnattujen kirjojen pariin. Luetko fantasiakirjoja? Millainen kirjallisuus viehättää sinua?

Annukka Salaman Käärmeenlumooja, Jarkko Tontin Vedeeran taru ja Elina Rouhiaisen Kesytön -kirjojen kannet.
Annukka Salaman Käärmeenlumooja, Jarkko Tontin Vedeeran taru ja Elina Rouhiaisen Kesytön ovat nuorille kirjoitettua fantasiaa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Vielä joitakin vuosia sitten kotimaiset nuortenkirjat kuvasivat arkisia ongelmia suoraan ja läheltä. Suosittuja aiheita olivat esimerkiksi alkoholismi ja teiniraskaudet. Nyt kysymys siitä, miksi Jeppe juo, on korvattu kysymyksellä, miksi Jeppe juo verta.

Kirjailija Jarkko Tontti allekirjoittaa fantasian kertovan kiertokautta samasta maailmasta kuin kaikki muukin kirjallisuus.

- Fantasia, niin kuin kaikki kirjallisuus, on valehtelemista. Mutta siinä valehtelemisessaan se voi paljastaa isompia totuuksia kuin tietokirjat tai faktalauseet koskaan voivat. Siinä on kirjallisuuden voima, ja sen takia se on olemassa.

Aikuinen yleisö ei tunnu enää häpeilevän sitä, että Nälkäpelin ja Twilightin kaltaiset elokuvat vievät heidät alkuteosten pariin. Pysyvämmät syyt on kuitenkin löydetty tarinoiden laadusta ja kirjojen tyylikkäästä ulkoasusta.

Kommentoi aihetta

(5 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.


tas

Ilmoita asiattomasta kommentista

Eipä pahemmin ole tullut vampyyrikirjoja luettua, enemmänkin katseltua filmatisointeja. Niistäkin ainoastaan HBO:n loistavaa True Bloodia, muut olen jättänyt suosiolla katsomatta. Ainoastaan yhden vampyyrikirjan olen lukenut, Christopher Mooren absurdin Bloodsucking Fiendsin, jota suosittelen ehdottomasti, todella hauska kirja! Kirjaa ei tosin ole suomennettu, mutta jos englanti taipuu, kannattaa kokeilla, kielipääkin voi siinä samassa terävöityä.

Kääntäminen onkin hieman kaksipiippuinen juttu; toisaalta alkuperäiset sukkeluudet säilyvät sellaisina kuin kirjailija ne tarkoitti, mutta toisaalta hyvä käännös voi olla jopa alkuperäistä parempi, kuten humoristisen fantasiakirjallisuuden gurun, Terry Pratchettin, kirjoissa on silloin tällöin päässyt käymään. Suosittelen hänenkin tuotantoaan ihmisille, joilla pipo ei kiristä liikaa.




Onnellisuutta

Ilmoita asiattomasta kommentista

Hyvän ja pahan kamppailu on jatkuvaa valintojen tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Mediaa käytetään myös väärin vallan välineenä, joskin sitä käytetään myös oikein. Fantasiakirjallisuus parhaimmillaan antaa mahdollisuuden visioida erilaisia kulttuureja ja maailmoja sekä pohtia erilaisia vaihtoehtoja siitä, mihin mikäkin johtaa loppujen lopuksi yllättäviä käänteitä unohtamatta. On hieman vaikeaa selittää lapsille, miksi jotkut aikuiset ovat oikeasti niin tyhmiä, että sotivat jatkuvasti ja aiheuttavat kärsimystä toisille ihmisille tai tuhoavat luontoa sen vaalimisen sijasta. On vaikeaa selittää lapsille, miksi jotkut aikuiset kaltoinkohtelevat lapsia ja ajavat tavallisia ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon ja hyväksikäytettäviksi - siis miksi elämä on välillä sairaan kuvottavan rumaa. Aikuisten toimesta. Niiden aikuisten, joiden tulisi olla viisaita ja fiksuja. Nuori on iässä, jossa tekee aikuisuutta varten valintoja arvoilleen, etiikalleen ja moraalilleen: ei tuskaa ja ahdistusta.

Tuoreimmat aiheesta: Suora linja

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä