Junioriurheilu pitää aina olla harrastepohjaista että saadaan mahdollisimman moni mukaan ja saadaan urheilu nuorisolle osana normaalia elämää

On kyllä vähän kyseenalaista että lapsille ja vielä nuorillekin uskotellaan olevan mahdollista päästä jonkin rahakkaan urheilulajin huipulle vaikka tosiasiassa mahdollisuudet ovat aivan mitättömät ja todennäköinen lopputulos yrittäjälle on vain loukkaantumisia ja inhimillistä kärsimystä kuin tavoitteet eivät yllätysyllätys toteudukaan.

Veronmaksajien rahoilla sitten ylläpidetään kaiken maailman liittoja, jotka saavat juuri ja juuri jonkun onnettoman ylittämään B-rajan ja sitä kautta mukaan olympialaisiin karsiutumaan. "Menestystä" on tarjolla vain jossain marginaalilajissa josta kukaan ei ole ennen kuullutkaan.

Ainoa laji Suomessa joka tarjoaa edes teoreettiset mahdollisuudet tienata elantonsa on jääkiekko. Jopa SM-liigan heittopussijoukkueen vilttiketjun laiturille maksetaan sen verran että pelaamalla saa vuokransa maksettua. Muut urheilijat sen sijaan saavat rahaa vain unissaan. Paitsi ehkä Räikkönen, mutta moottoriurheiluhan ei kai ollutkaan urheilua?

Suomalainen "rahvas" vieroitetaan urheilusta. Urheilu lähetykset tulevat pääsääntöisesti lisämaksu kanavilta.Myöskin maksukanaviksi luettavilta 1-4 mainitaan jos Suomalainen voittaa.Jutusta tehdään merkittävämpi jos ja kun Suomalainen häviää-epäonnistuu-Näkiköhän kukaan Suomen uorten EM-kisat tv:stä ? Olisi hyvä muistaa,että menestymisen esimerkit motivoi,kannustaa.

Yleisesti ottaen junioriurheilu voi nykysuomessa erittäIn hyvin. Harrastajia on erittäin paljon. Harrastajat ovat hajaaantuneet hyvin moniin lajeihin ja siksi ymmärtää vanhojen menestyslajien tuskan lahjakkuuksien etsinnässä. Nuorisourheilu on niin voimakasta, että yhteiskunnan tulisi huolehtia siitä enemmän. Keino olisi voimakas yhteistyö eri lajien seurojen kanssa. Seuroille voitaisiin reilusti palkata ammattityötä tekeviä nuorisovetäjiä. Tällä hetkellä on vaara, että seuratyötä tekevät väsyvät. Panostus nuorten liikuntaharrastusten kehittämiseen on varmasti taloudellisesti tuottava panostus.

Urheilu jo käsitteenä viittaa kilpailuun ja etenkin lasten ollessa kyseessä tulisi painopiste siirtää liikunnan tukemiseen. Olennaisinta olisi kyetä löytämään ratkaisuja jossa nekin lapset jotka eivät kilpalajeista ole kiinnostuneita saataisiin innostumaan liikunnasta. Eräs merkittävä syy on se että suurin osa urheiluseuroista (myös SUL) painottaa toimintaansa perinteisiin kilpalajeihin ja valmennus on edelleen sellaista että valmentajat ja ohjaajat painottavat vain niihin joissa he näkevät tulevaisuuden kipaurheilijan. Myös kuntien liikuntatoimissa on päättämässä sen ikäpolven ihmisiä joille vain perinteiset palloilut, yleisurheilu, suunnistus, hiihto, jääkiekko ja paini ovat arvokkaita lajeja. Muut lajit ovat lähes tuntemattomia tai sitten niitä pidetään turhana hapatuksena. Ei monia lapsia ja nuoria nykyään kiinnosta vähääkään nämä "vanhat" lajit eikä myöskään kilpailu. Paljon kiinnostavampia ovat esim. kiipeily, parkour, airsoftpeli, kamppailulajit (ilman kilpailua) ym. uudet.

Yksinkertaisesti RAHA on pilannut urheilun. En viitsi tarkentaa, sen varmaan ymmärtää kaikki,

Puhutaan syistä, ei seurauksista. Oireiden tarkastelu ei auta mitään, eikä ketään. Se kunnollinen toimeentulo ja perusturva jokaiselle suomalaiselle lapselle, nuorelle ja aikuiselle kuntoon. On sadistista olettaa, että nälkäiset, sairaat ja pahoinvoivat köyhät ihmiset pitäisi laittaa harrastamaan. Eiköhän ensin laiteta ne perusasiat kuntoon kaikille.

Nyt kyllä studiovieraat kaunistelevat asioita. Kyllä ovat harvassa ne yksilöt, jotka voivat huipputasolla kilpailla esimerkiksi kahdessa eri lajissa - kuten ehkä Tuomo Ruutu. Ehkä pätee poikkeusyksilöihin, ei muihin! Käytännössä se päälaji pitää valita todella nuorena - ihan pelkästään jo aika ei riitä treenata kahta lajia 6-9 kertaa viikossa. Toivoisin rehellisyyttä - harrasteurheilu ja tavoitteellinen kilpaurheilu ovat ihan eri asioita.

En ole mikään asiantuntija, mutta mulla on sellanen mielikuva, että aika huonosti. Pääosa suomalaisista juniori-urheilijoista suuntaa jääkiekon pariin, mutta jääkiekossakin on nykyään vaikea saada esille sellaisia pelaajia, jotka olisivat supertähtiä aivan NHL-tasolla. Toki 90-luvun alussa syntyneissä on muutama hyvä/positiivinen poikkeus. Muuten juniorijääkiekon taso Suomessa on kaukana vaikka Ruotsiin verrattuna, Kanadasta puhumattakaan.

Muita lajeja Suomessa ei edes valtakunnallisesti niin paljon arvosteta, että niissä olisi helppoa kehittyä supertähdeksi.

paikkapallo.munfoorumi.com