Tämä koko prosessi vaikuttaa ajojahdilta, jossa todisteita tehdään tekemällä. Erityisesti tuo jälkeenpäin käyntiin lähtenyt seksirikosoikeudenkäynti näyttää ihan viranomaisten kostolta: "kun ei nyt sua saatu kiinni hatarista murhasyytteistä, yritetään seksisyytteitä sitten".

Erityisesti tämänlaisessa monimutkaisessa tapauksessa pitäisi seksirikosoikeudenkäynnin asiakirjat poikkeuksellisesti avata, jotta ulkopuoliset asiantuntijat voisivat arvioida jutun paikkansapitävyyden. Ainakin minulla on mennyt luottamus syyttäjiin ja jopa oikeusistuimeen.

Ainoa ajatus on että ei se näin voi mennä. Mikä tämän suotamisen ja huopaamisen tarkoitus on?

Alkaa näyttämään jo jonkinlaiselta väkinäiseltä kilpailulta siitä, että kenellä on enemmän valtaa, kuin että oikeudenmukaisen tuomion aikaansaamiselta.

Itse alkupräinen asiahan on jo hautautumassa kaiken muun "kehitelmän" alle.

Kunhan vankilaan saadaan, keinolla millä hyvänsä, on se vaikutelma joka nyt tulee ja se ei saisi niin mennä.

Niille jotka ovat jo alkuperäisen asian unohtaneet, suosittelen Wikipedian Ulvilan murhaa koskevan tiivistelmän lukemista.

Koko pelleily kääntyi median leikkikentäksi, jossa mikä tahansa "uutinen" ylitti julkaisukynnyksen. Saatananpalvonta oli jo lapsellisuudessaan epätoivoista sammion pohjan kaivelua.

Journalismin taso ei roskalehdistössä yllätä, mutta peiliin katsominen ei tekisi pahitteeksi.

Kun katson tätä naista, en näe hänessä mitään pahaa. Viimeinen käänne näytti poliisin päättäneen hänet saada syylliseksi. Tiedän, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää. Jään odottamaan totuuden paljastumista. Kiviä en heitä, oli niin taikka näin.

Viimeistään tämä oikeustapaus osoitti että oikeudenkäyntiasiakirjat eivät voi sivistysvaltiossa olla salaisia. Muuten jää aina epäilys viranomaisten toiminnasta.

Ei tällaiseen kysymykseen voi julkisesti vastata kukaan sellainen henkilö, joka on oikeata mieltä tapahtumista ja syyllisestä; hän saattaisi joutua mielipiteestään käräjäoikeuteen.

Perustuslaki takaa, että jokainen kansalainen saa oikeudenmukaisen kohtelun maamme oikeuslaitoksessa, ja siihen meidän on luotettava.

Oikeuslaitosta ja poliisin toimintaa on tämän jutun yhteydessä arvosteltu varsin hyökkäävästi. Puolustaisipa syyttömiä uhreja, lapsia, joku yhtä raivoisalla innolla.

Ei Ulvilan tapaus ole mikään elokuvakysymys vaan poliisiasia jossa poliisi tutkii esitutkintana murhaa ja saattaa asian syyttäjälle jos esitutkinta sitä osoittaa.

Farssi mikä farssi mutta jotkut on tehneet mukavasti eurotuohta itselleeen kun asioita vitkutellaan ja vatkutellaan.