• 

• 

• 

Pyöreiden vuosien täyttäminen saa ihmisissä aikaan mitä erikoisempia tempaisuja: toiset ostavat moottoripyörän, toiset vaihtavat nuorempaan elinkumppaniin ja toiset päättävät kivuta maailman korkeimman vuoren huipulle.

Näin kävi vuorikiipeilyä harrastavalle Carina Räihälle. Päätös oli Räihän kannalta merkittävä, sillä samalla jäi taakse työura. Tämä ei kuitenkaan häntä harmita.

- Mount Everestille kiipeäminen on ollut haaveissani aina. Päätin 40-vuotissyntymäpäiväni jälkeen, että nyt on aika lähteä toteuttamaan niitä haaveita, joita minulla on, Räihä kertoo.

Räihä on harrastanut vuorikiipeilyä jo reilut kymmenen vuotta. Tähän mennessä korkein valloitus ltapahtui Perussa noin 6 000 metrin korkeudessa.

- Kipinä kiipeilyyn tuli hieman vahingossa vuonna 1997. Olin silloin matkalla Borneolla ja halusin päästä siellä sijaitsevan Mount Kinabalun huipulle. Pääsin, ja se vei kertaheitolla mennessään, Räihä muistelee.

Huipulle pääseminen vaatii sisua

Mount Everestin valloittaminen vaatii tiukkaa fyysistä ja henkistä kuntoa. Räihä on kuntoillut aina aktiivisesti, mutta hän on kehittänyt tulevaa koitosta varten myös aivan erityisen harjoitusmetodin.

- Treenaan siten, että menen mahdollisimman huonolla säällä ulos lenkkeilemään tai mereen uimaan. En pidä Suomen talvesta ja olen huomannut sen, että siitä tulee hyvä olo, kun vain tekee suorituksen olosuhteista riippumatta, Räihä sanoo.

Rankkoja olosuhteita onkin siedettävä, sillä Everestillä saattaa pahimmillaan olla pakkasta jopa 40 astetta.

- Päivä, jolloin huipulle kiivetään tulee olemaan koko reissun raskain, sillä silloin olosuhteet tulevat olemaan kaikista rankimmat. Kroppakin käy aivan äärirajoilla ja todennäköisesti pelottaa jonkin verran. Päivästä tulee myös todella pitkä, sillä huipulle on lähdetävä yöllä nukkumatta lainkaan. Iltapäivällä huipulle ei voi lähteä, sillä sääolosuhteet ovat silloin liian vaaralliset, Räihä kertoo.