Viimeiset kymmenen vuotta muikkua on Saimaalla ollut jopa liiaksi asti. Kaloja on syntynyt niin runsaasti, ettei ravinto ole riittänyt. Muikku onkin jäänyt kitukasvuiseksi ja pahimmillaan siinä on ollut vain ruoto ja nahka.

- Ammattikalastuksen kannalta liian pieni muikku on huono asia, vaikka kalaa määrällisesti saisikin. Pienet muikut eivät mene perkuukoneen läpi ja kalan käsittely on työlästä, kertoo kalastusbiologi Lasse Hyytinen.

Hyytinen kertoo, että tänä kesänä muikun keskikoko on kasvanut joka puolella Saimaata. Kun vielä aikaisempina kesinä on muikkuverkon silmäkoko ollut 12-13 millimetriä, on tänä kesänä muikkua voinut pyytää 14-millisellä verkolla.

- Luonterilla kokeilin 14-millistä verkkoa ja hyvin muikku tarttui verkkoon. Näytti vielä siltä, että loppukesästä joutuu vieläkin harvemmalla verkolla pyytämään, Hyytinen sanoo.

Muikun mystiset katovuodet

Muikku on tunnettu siitä, että sillä on säännöllisin väliajoin katoja. Pienemmissä järvissä noin joka toinen vuosi tulee voimakkaita muikkuvuosiluokkia. Lasse Hyytinen muistaa tosin ajan, jolloin Saimaalta ei muikkua irronnut liki viiteentoista vuoteen.

- 1983 vuodesta eteenpäin oli monta huonoa vuotta peräkkäin. Sille ei oikein selitystä ole löytynyt, vaikka jotkut ovat arvailleet ilmastonmuutosta syyksi. Muikkukannan vaihtelu johtuu normaalisti syksyn kutuajan ja kevään kuoriutumisajan sääolosuhteista.

Muikku on lomalaisellekin kiitollinen kalastettava, sillä aamupäivällä kun verkot laskee, on iltapäivällä jo muikkua pannulla tirisemässä.

- Muikun elämäntapa on sellainen, että se menee päiväksi pohjaan. Sehän liikkuu ravinnon perässä ja syksyisin, kun plankton nousee pintaan, silloin myös muikku on pinnassa, kalastusbiologi Lasse Hyytinen tietää kertoa.