Nuorisovaatemerkki CTRL syntyi 90-luvun puolivälissä. Se keskittyi aluksi skeittilautoihin, mutta 2000-luvun alusta yritys alkoi viedä muotia ulkomaille. 60 prosenttia yrityksen myynnistä tulee ulkomailta. Mitään apua yritys ei ulkomaan valloitukseen saanut.

- Kukaan ei tule pimputtamaan ovikelloa, myyttekö vaatteita. Pitää luoda itse vahva verkosto, löytää agentteja, hoitaa markkinointia ja sitten rahoituskin pitäisi olla kunnossa, sanoo CTRL:n pääsuunnittelija Tomi Freeman.

Freeman palkittiin tänä vuonna vuoden vaatesuunnittelijana. Palkinto myönnettiin erityisesti pioneerityöstä suomalaisen nuorisomuodin viejänä.

Alalta puuttuu arvostusta ja rahaa

Suomen vientiteollisuus on rakentunut vuosikymmenten ajan metsä- ja raskasteollisuuden varaan. Myös vientiorganisaatiot on rakennettu tukemaan teollisuuden alojen vientiä.

- Suomessa ei ole osattu katsoa muotia vientialana. Uutta Nokiaa Suomelle ei tule, joten ehkä muotiinkin aletaan suhtautua uudella tavalla, tekstiili- ja vaateteollisuus Finatex ry:n toimitusjohtaja Satu Mehtälä arvioi.

Freemanin mielestä muodilla on vielä pitkä matka arvostuksen saamiseen.

- Muotiala kulkee Suomessa edelleen nimellä rättibisnes, Freeman pamauttaa.

Suomalaiset muotiyritykset ovat tyypillisesti hyvin pieniä. Jotta ulkomaille voisi yrittää, pitäisi saada pääomaa. Sitä muotiala ei houkuttele. Satu Mehtälä kertoo, että suunnitelmissa on perustaa muodille oma pääomarahasto, joka voisi myöntää rahoitusta ulkomaille pyrkiville yrityksille.

Vasta äskettäin huomio muotiin

Vasta viime vuosina muodista ja muotiviennistä on alettu keskustella. Vaikka alalle koulutetaan yhä enemmän suunnittelijoita, alan vienti ja työllisyys eivät ole juuri kasvaneet. Muotiviennin arvo oli vuonna 2011 noin 300 miljoonaa euroa.

Muotiala kulkee Suomessa edelleen nimellä rättibisnes.

- Tomi Freeman

Toisaalta musiikkialalla on ollut vientiorganisaatio jo vuosia, vaikka musiikkivienti on vain kymmenesosa muotiviennistä, 30 miljoonaa euroa. Muotivienniltä vientiorganisaatio puuttuu. Ala tarvitsisi myös lisää kaupallista ja markkinointiosaamista sekä verkostoja ulkomaisiin ostajiin. Aalto-yliopistossa aloitti keväällä ensimmäinen koulutusohjelma, joka keskittyy muodin kaupallistamiseen ja markkinointiin. Lisää koulutusta kuitenkin kaivattaisiin.

Tarvitaanko halpaketjuja?

Ruotsin muotiviennin arvo on nelinkertainen Suomeen verrattuna. Hyvää tulosta selittävät monet syyt: maa on pitkäjänteisesti panostanut muotialaan ja kaupallinen osaaminen on huipussaan. Ruotsissa on myös suuria kansainvälisiä vaateketjuja, jotka tarjoavat nuorille suunnittelijoille harjoittelupaikkoja ja joilla yhteydet ulkomaisiin ostajiin ovat valmiina. Satu Mehtälän mielestä menestykseen ei välttämättä tarvita suuria halpavaateketjuja.

- Ruotsissa on valittu halpavaateketjujen tie, mutta ei se ole ainoa mahdollinen. Suomalainen suunnittelu on itse asiassa Ruotsia persoonallisempaa ja siinä on enemmän särmää. Kyllä pienikin voi menestyä maailmalla.

Tomi Freeman näkee asian toisin.

- Kansainvälisten yritysten verkostot ja osaaminen auttavat. Jos olisin muuttanut kymmenen vuotta sitten Tukholmaan, asiat olisivat olleet paljon helpompia ja yritys olisi taloudellisesti vakaampi. Kun Ruotsissa syntyy uusia merkkejä, ne oppivat pelkästään lukemalla ruotsalaisia päivälehtiä. Täällä kaikki pitää tehdä pioneerityönä itse ja mennä virheiden kautta eteenpäin.