Jos naapurin pensasaita tarvitsee leikkaamista, paikalle rientää Reijo Itälinna. Pitkän linjan puutarhaharrastaja on tuttu näky kymmenillä pihoilla Suodenniemen kylässä Pirkanmaalla.

- Käyn leikkaamassa puita ja puskia, auttamassa ja neuvomassa. Lisäksi opetan, kuinka täytyy puut leikata, Itälinna kertoo.

Eläkkeellä olevan kauppiaan viherpeukalot ovat uponneet myös seurakunnan istutuksia ympäröivään multaan. Naapureiden auttaminen on Itälinnan sydäntä lähellä.

- En ole ikinä palkkaa tästä ottanut, enkä saanut. Enhän minä siitä kiitosta tarvitsekaan. Tulee hyvä mieli, kun hommat tulee hoidettua. En paljon lupaa kysy, menen vaan.

Naapuri Ossi Vuorenmaa on naapuruston apumiehestä Itälinnasta vaikuttunut.

- Kun me rakennettiin omakotitalo, Reijo tarjoutui istuttamaan puita ja toi osan taimia tullessaan, Vuorenmaa muistelee.

Lähipiirille tukea kaupunkioloissakin

Ainakin vielä 1990-luvulla tehdyssä eurooppalaisessa vertailussa Suomi nousi Saksan ja Viron kanssa kärkisijoille, kun mitattiin järjestötoimintaan ja naapuriapuun käytettyä aikaa. Suomalaiset ovat perinteisesti käyttäneet naapuriapuun enemmän aikaa kuin järjestötoimintaan.

Naapuriapu on voimissaan maaseudulla. Aurataan pihateitä, pidetetään reissuun lähteneen taloa silmällä, tarjotaan kimppakyytejä.

Vaikka varsinainen talkoohenki ei eläisikään nyt kukkeinta kauttaan, maatalouden tiukentuneet katteet ajavat yrittäjiä yhteen. Naapuri-isännille tuttu tapa on jakaa kustannuksia esimerkiksi ostamalla yhteisesti kallis kylvökone.

Kaupunkioloissa naapuriapu on saanut moderneja muotoja muun muassa erilaisista kulmakunnan vaihtopiireistä, joita pyöritetään esimerkiksi Facebook-ryhmien kautta.

Ilman erityistä uutta teknologiaa onnistuu moni perinteinen avunanto: naapurin koiran ulkoilutus ja postilaatikon tyhjentäminen ovat voimissaan.

Naapuruston lapsiperheet yhteisellä asialla

Ahkerimmin naapureitaan auttavat yksin asuvat. Varsin helposti toisiaan lähestyvät lapsiperheet. Vantaalainen Lappalaisen perhe tutustui naapureihinsa hiekkalaatikolla - ystävyys ja avunanto on jatkunut tiiviinä jo vuosia.

- Meitä yhdistävät aivan samanikäiset lapset. Jos toisen äidin pitää esimerkiksi päästä kampaajalle, on hyvin helppo soittaa, kun on tuttu hoitaja mahdollisesti tarjolla, Outi Lappalainen sanoo.

Toisinaan lastenhoitoa ja yökyläilyä tarjotaan vanhempien hankalien työvuorojen vuoksi.

Kerrostaloissa asukkaat eivät välttämättä tunne toisiaan erityisen hyvin, pientaloalueella on Outi Lappalaisen mielestä toisin.

- Ainakin tällaisessa taloyhtiömuotoisessa asumisessa se kynnys käydä pyytämässä naapurilta apua on hyvinkin pieni.

Kiitoskahvit saavat odottaa

Lähistön avustaminen saa monet pohtimaan, kuuluuko naapuriavun olla vastavuoroista. Vantaalainen Outi Lappalainen arvelee lapsiperheiden auttavan toisiaan hyvinkin pyyteettömästi. Omien naapurien kanssa avunanto on jakautunut varsin tasaisesti.

- Vastavuoroisuus varmaan riippuu vähän siitä, minkälaisissa väleissä naapureiden kanssa on. Tietysti jos joku ei naapureitaan tunne kovin hyvin, ehkä siinä tapauksessa tulee enemmän tunne kiitollisuudenvelasta.

Suodenniemellä naapuriauttaja Reijo Itälinnan naapuri Ossi Vuorenmaa on Itälinnalta saamastaan ammattimaisesta puutarha-avusta hyvillä mielin.

- En millään tavalla koe jääväni kiitollisuudenvelkaan, kun tiedän, että Reijo mielellään tällaista työtä tekee. Hän on niin ahkera, että ei ole tullut vielä mitään tilaisuutta vastavuoroisuuteen, Vuorenmaa sanoo.

Vieressä Itälinna lopettelee pensasaidan leikkaamista. Aidan omistava naapuri rouva on luvannut vaivanpalkkaa.

- Lupasi minulle kaffet keittää, mutta enpä kerkeä niitä juomaan, Itälinna naurahtaa.