Kotimaa |

Näin onnistut tähdenlennon kuvaamisessa

Meteoriharrastajan vinkeillä voi taviskin onnistua vangitsemaan kameransa kennolle kuvan tähdenlennosta. Tänä viikonloppuna on erityisen hyvä tilaisuus bongata meteoreja yötaivaalta.

Tähdenlento näkyy taivaalla Sveitsin vuoristossa 11. elokuuta 2010.
Perseidien tähdenlentoparveen kuuluvia meteoreja näkyi Sveitsin taivaalla tasan kaksi vuotta sitten. Kuva: Alessandro Della Bella / EPA

Yle Uutiset kysyi tähdenlentojen eli meteorien tarkkailuun erikoistuneelta tähtiharrastajalta vinkkejä siihen, kuinka onnistua tähdenlennon kuvaamisessa.

Tähdenlennon valokuvaamisessa ei tarvita huippukallista laitteistoa, mutta järjestelmäkamera ja jalusta tuottaa parhaan tuloksen. Pokkarillakin voi koettaa onneaan, varsinkin jos kameran kuvausasetuksia voi säätää käsin ja kameran saa kiinnitettyä paikalleen.

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan meteorijaoston vetäjä Markku Nissinen kertoo, että tänä vuonna perseidien tähdenlentoparven voimakkain vaihe ei osu Suomessa pimeään aikaan, mutta kirkkaimpia meteoreja voi silti saada näkymään kuvissa. Tunnissa taivaalla voi nähdä useita kirkkaita tähdenlentoja.

Seuraavilla neuvoilla voi tähtivalokuvaukseen vihkiytymätönkin saada komean kuvan tähdenlennosta:

1. Käytä jalustaa

Kiinnitä kamera jalustaan, joka pitää sen tukevasti paikallaan. Jos sinulla ei ole valokuvaukseen tai videokuvaukseen tarkoitettua jalustaa, voit yrittää laskea sen käsistäsi tukea vasten.

Käsivaralta kuvaamalla tähdenlennoista on hyvin vaikea saada otettua terävää kuvaa, sillä käytetyt valotusajat ovat pitkiä. Kuvanvakaimesta ei ole tässä asiassa merkittävää apua, kertoo Markku Nissinen.

2. Tarkenna käsin

Astronomit Mark ja Denise Gibbons seuraavat tähdenlentoja Englannissa.
Astronomit Mark ja Denise Gibbons seurasivat tähdenlentoja Englannissa elokuussa 2007. Kuva: Sam Furlong / EPA
Kameran automaattitarkennus ei välttämättä osaa tarkentaa oikein tähtitaivasta kuvattaessa. Siksi on tärkeää käyttää manuaalitarkennusta ja tarkentaa objektiivi käsin äärettömään.

Useissa järjestelmäkameroissa manuaalitarkennus kytketään päälle kameran objektiivista. Esimerkiksi Canonin objektiiveissä manuaalitarkennuksen merkintä on MF, Nikonilla M.

Objektiivin tarkennusrengasta kiertämällä voi kuvan tarkentaa tämän jälkeen haluamalleen etäisyydelle eli tässä tapauksessa niin kauas kuin mahdollista. Monissa objektiiveissa valitun tarkennusetäisyyden näkee objektiivin rungossa olevasta asteikosta.

3. Kuvaa laajakulmalla

Perseidien tähdenlentoparveen kuuluvia meteoreja Makedonian taivaalla elokuussa 2011.
Perseidien tähdenlentoparveen kuuluvia meteoreja Makedonian taivaalla elokuussa 2011. Kuva: Georgi Licovski / EPA
Järjestelmäkameran mukana yleensä tulevaa zoom-objektiivia kannattaa zoomata niin, että etsimestä näkyy mahdollisimman suuri osa taivaasta. Näin sinulla on suurempi mahdollisuus saada kokonainen tähdenlento kuvaan.

Käytä siis zoomissasi laajakulmaista polttoväliä tai kamerassa erillistä laajakulmaobjektiivia.

4. Säädä valotusaika pitkäksi

Tähdenlentojen valokuvaamisessa tärkeää on käyttää kyllin pitkää valotusaikaa. Meteoriharrastajan mukaan sopiva valotusaika on esimerkiksi muutama kymmenen sekuntia tai enintään noin minuutti.

Pitkää valotusaikaa tarvitaan, jotta kuvaan tallentuisi kokonaisia tähdenlentoja ja kennolle tulevan valon määrä olisi mahdollisimman suuri. Pitkä valotusaika saattaa tuoda kuvaan myös tähtitaivaan oman pyörimisliikkeen.

Kameran valitsimet.
Kuva: Tiina Jutila / Yle
Valotusaika kannattaa säätää laittamalla kamera kokonaan manuaaliasetuksille. Sen merkintä on yleensä M. Toinen vaihtoehto on ottaa käyttöön ns. valotusajan esivalinta. Canonin kameroissa valotusajan esivalinnan merkintä on Tv ja Nikonilla S. Kamerasta riippuen pisimmän valotusajan asettaminen saattaa kuitenkin vaatia M-tilan käyttöä.

Kun käytät manuaaliasetuksia, joudut valitsemaan valotusajan lisäksi myös objektiivin aukon suuruuden. Valotusajan esivalinnassa kamera päättää aukon puolestasi.

Ursan Markku Nissinen kertoo käyttävänsä kuvatessaan maksimiaukkoa, jotta kameran kennolle tallentuisi mahdollisimman himmeitä meteoreita. Mitä pienempi aukkoluku (ns. f-luku) kamerassa on valittuna, sitä suurempi aukko on tosiasiassa käytössä ja sitä enemmän valoa kameran kennolle pääsee laukaisinta painettaessa.

Saattaa olla, että löydät oikean valotusaika-aukko-yhdistelmän vasta useiden epäonnistuneiden kuvien jälkeen, joten ei kannata heti lannistua.

5. Kennon herkkyys pieneksi

Säädä kennon herkkyys (ISO-luku) pieneksi. Sopiva herkkyys voi olla esimerkiksi ISO 100 - 200. Meteoriharrastaja Markku Nissinen sanoo käyttävänsä usein ISO-arvoa 400.

Mitä matalampi ISO-lukema, sitä vähemmän kuvaan tulee digitaalista kohinaa. Uusilla digijärkkäreillä kennon kohinansieto on sitä luokkaa, että kuvissa on hyvin suurillakin ISO-arvoilla niukasti kohinaa, ainakin valoisassa kuvattaessa.

6. Käytä itselaukaisinta

Kuvasta tulee terävä, jos kamera pysyy koko kuvan ottamisen ajan paikallaan. Siis jopa kymmeniä sekunteja täysin liikkumatta. Heilahdusten välttämiseksi voit laukaista kameran esimerkiksi useimmista kameroista löytyvällä itselaukaisimella. Vaihtoehtoisesti voi käyttää erillistä kaukolaukaisinta.

Jos tämä tuntuu menevän jo liiaksi hifistelyksi, ei syytä huoleen. Kameran laukaiseminen tavalliseen tapaan sormella painamalla ei pitkällä valotusajalla kuvattaessa pilaa kuvaa.

7. Ennakoi - älä odota näköhavaintoa

Tähdenlennot ovat niin lyhytkestoisia ilmiöitä, että kuvaamisesta ei useinkaan tule mitään, jos kameran laukaisinta painaa vasta siinä vaiheessa, kun näkee meteorin taivaalla.

- Silloin on jo liian myöhäistä painaa kameran painiketta, kun se vilahtaa, sanoo Markku Nissinen.

Pitkällä valotusajalla voi sen sijaan ottaa taivaasta useita perättäisiä kuvia ja tarkistaa jälkikäteen tallentuiko kuvaan meteorivanoja.

8. Mieti minne sihtaat

Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että tähdenlentoparveen kuuluvat meteorit näyttävät tulevan yötaivaalla Perseuksen tähtikuvion suunnalta. Jos ei satu osaamaan kaikkia tähdistöjä ulkoa, se löytyy käyttämällä apuna esimerkiksi Ursan tähtikarttaa.

Markku Nissinen Ursan meteorijaostosta vinkkaa, että vaikka perseidien säteilypiste on Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen välissä, ei kameraa kannata suunnata suoraan säteilypisteeseen vaan noin 45 asteen päähän. Tämä johtuu siitä, että meteorivanat näkyvät pidempinä hieman kauempana säteilypisteestä.

- Säteilypisteen lähellä perseidit ovat hyvin lyhyitä, hän sanoo.

* * *

Onnistuitko ottamaan kuvan tähdenlennosta? Lähetä kuva meille. Julkaisemme parhaita otoksia verkossa.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä