Kotimaa

Näkökulma: Herra, he eivät tiedä mitä tekevät

Kirkosta on tullut mykkä todistaja. Mitä virkaa sellaisella on lastensuojelun asioissa? Käsitys vaitiolovelvollisuudesta ja puhumisen tärkeydestä ovat heittäneet häränpyllyä kirkossa, pohtii toimittaja Pasi Peiponen Näkökulmassa.

Pasi Peiponen.
Pasi Peiponen. Kuva: Yle
Joskus horjuu usko, nimittäin tuohon meidän kansankirkkoon.

Taivahan herra, kuuletko: tekisi mieli noitua pärskäyttää sinun luterilaisen kirkkosi toimintakulttuuria. Tiedän että osaat olla myös kiivas ja kiukkuinen, joten ymmärrät varmaan minua.

A-studion reportaasin Auringon polttamat tekeminen Espanjan Aurinkorannalta pisti uskoni kovalla koetukselle.

Missä on kirkon rohkeus? Missä on niitä tolkun pappeja ja kirkon työntekijöitä, jotka uskaltavat avata suunsa lastensuojelusta, kun sen aika on?

En halua uskoa, että kaikki kirkon työntekijät ovat pääsiäispupuja pensaassa.

Tiedän, että kirkon työntekijöiden syliin kaatuu joka ikinen armon päivä perheiden vakavat kriisit ja lasten avuton tilanne hädän keskellä.

Tämä arvokas työ tehdään hiljaisesti, poissa kulisseista ihmisten parissa. Niin myös Espanjan Aurinkorannikolla.

Aurinkorannan evankelis-luterilainen seurakunta kuitenkin kieltäytyi haastattelusta, vaikka heille kuinka kerroin selkokielellä pariinkin otteeseen, maanitellen harpuin huiluin ja kantelein, ettei jutussa mennä lastensuojelutapausten yksityiskohtiin.

Tarkoitus oli puhua Espanjan Aurinkorannikon perheiden ja lasten tilanteesta yksinomaan ja vain yleisellä tasolla. Tämän lähtökohdan – näin oletan –  ymmärtävät varmasti kaikki, jotka tekevät työtään yksityisyyden suojan parissa, papeista toimittajiin: mitä voi ja mitä ei voi sanoa julkisuudessa.

Vastaus oli ei – Aurinkorannan seurakunnasta. En luovuttanut ja kirjoitin kirkon ulkosuomalaisen työn johdolle. Selitin tilanteen. Vastaus oli myös kohtelias ei.

Kieltäytymistä perusteltiin yksityisyyden suojalla ja hiljaisella työllä perheiden parissa. Ja sillä, ettei kirkko ole lastensuojelussa viranomainen, ja että kommentointi karkottaa luottamuksen kirkon työntekijöihin.

Kirkon näkemys vaitiolovelvollisuudesta ja lastensuojelun kommentoinnista ovat täysin häränpyllystä ja nurinkurin. Kirkossa tunnutaan ajattelevan, että kaikkinainen kommentointi on kiellettyä vaitiolovelvollisuuden takia.

Päinvastoin, laskeutumalla alas kirkontornista ja puhumalla viisaasti lapsen puolesta kirkko lunastaa asemansa perheiden tukijana

Päinvastoin, laskeutumalla alas kirkontornista ja puhumalla viisaasti lapsen puolesta kirkko lunastaa asemansa perheiden tukijana. Yksikään autettu vanhempi tai perhe ei sen vuoksi katko siteitään kirkkoon.

Kieltäytyminen ei kohdallani ollut silti ensimmäinen kerta. Olen törmännyt kirkossa aiemminkin vaikenemiseen muurin liittyen kommentointiin lastensuojelun tilanteesta mediallle.

Miksi näin kirkko? Suomessa on äärimmäisen vakavia esimerkkejä takavuosilta, miksi lastensuojelusta pitää nimenomaan puhua. Isolla äänellä ja selkeästi. Eivätkö nämä tapaukset ole herättäneet kirkon työntekijöitä puhumaan?

Kirkko, käytä ääntäsi – taivaasta ei sada tulikiveä eikä yksityisyydensuoja tai rippisalaisuus rikkoonnu, jos avaat suusi. Ohjeita tilanteisiin olet kyllä saanut.

Piispat kirjoittivat jo vuonna 2011 selonteon rippisalaisuuden ja lastensuojelun yhteensovittamisesta kirkossa. Vuonna 2012 kirkkohallitus päivitti ohjeet kirkon työntekijän ja luottamushenkilön vaitiolovelvollisuudesta. Ohjepumaskan nimi on “Aika puhua – aika vaieta – Rippisalaisuus ja vaitiolovelvollisuus kirkossa”.

Jälkimmäistä käskyä kyllä noudatetaan, ensimmäistä ja tärkeintä ei – on aika puhua.

Mielikuva kirkosta lapsen puolella on vahva. Tulkaa lasten kaltaiseksi, sanoi jo yksi tunnettu nasaretilainen.

Todellisuus on silti toinen. Moni suomalaislapsi elää sellaisissa perheolosuhteissa, mitä harva suomalainen voi edes kuvitella. Osa näistä lapsista on varmasti kirkon tuttuja.

Sitä suuremmalla syyllä: mitä virkaa on mykällä todistajalla lapsen puolesta – lastensuojelun asioissa? Kirkosta on tulossa juuri sellainen.

Herra, he eivät nyt ihan tiedä mitä tekevät.

Käske heitä avaamaan suunsa ja puhua.

Kirjoittaja työskentelee tällä hetkellä Pohjois-Karjalasta käsin.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä