Kysyimme pari viikkoa sitten, mitä jäi lapsuudesta hampaankoloon. Vastauksia tuli ilahduttavan paljon eli 549 kappaletta. Vastauksista nousi selvästi esille, mitkä asiat ovat traumatisoineet suomalaisia heidän lapsuudessaan. Naiset vastasivat kyselyyn ahkerammin kuin miehet.

Vastauksissa ykkösinhokiksi ruuissa nousi ylivoimaisesti tilliliha. Tosin perusteluita tämän ihka-aidon suomalaisen sapuskan huonosta maineesta ei juurikaan vastaajilta herunut. Myöskään puuron eri muodot sekä kanaviilokki ja kesäkeitto eivät saaneet vesiä kielelle.

Liikuntalajeista hiihto sai jo usean näppäimistön sauhuamaan ja moni tarina päätyi vastauslomakkeelle. Hiihdon lisäksi pesäpallo ei herättänyt helliä muistoja ihmisten mielissä.

Seuraavassa poimintoja vastaajien hampaankoloon jääneistä lapsuusmuistoista.

Tilliliha

"Pakkosyöminen eli kaikki lautaselta oli syötävä, vaikka annos saattoi olla keittiöihmisen laittama ja vielä inhokkiruokaa."  Salla

Hiihto

"Minulta jouduttiin leikkaamaan nilkka kahteen otteeseen samana vuonna neljännellä luokalla. Se kuntoutui huonosti, mutta siitä huolimatta minun piti osallistua koulun hiihtokilpailuihin. Tulin aina maaliin viimeisenä ja kerran opettajat juoksivat jo tuolejaan kantaen pois, kun pääsin näkyville metsän takaa. Huusin, että hei, elkää menko, minä oon vielä tulossa. Nolona opettajat kipittivät takaisin maalille ja merkkasivat minulle jonkun ajan. Johtajaopettaja ojensi minulle sitten palkintolusikkalaatikkoon laitetun Hackminna-lusikan hyvittääkseen sitä, että minut oli unohdettu kokonaan." Tuija Kasurinen

"Hiihto oli myös raakaa. Kymmenvuoriaana oli pakko hiihtää isojen miesten lenkkejä, jopa 15km, liikuntatunti ei loppunut muuten. Hiihdossakin hääräsi pari opettajan suosikkia (hyviä hiihtäjäjiä, tulevia urheiluluokkalaisia), joita hän aina käytti esimerkkinä maksimisuorituksia hakiessaan." Nikke

"Kävin kouluni Lahdessa 70-luvulla. Ylipirteät liikunnanopettajat hiihdättivät pitkin MM-latuja joka ikinen talvi, jokaikisellä säällä. Letkassa mentiin, olin aina viimeisenä, rillit huurussa, veren maku suussa, lipsuvilla suksilla. -79 pääsin piinasta, sen koommin en ole metsässä hiihtänyt, enkä aiokaan." Virpi

"Koululiikunta oli yhtä tuskaa. Ensinnäkin olin ylipainoinen ja kaikkien läskien näyttäminen muille pakollisissa suihkusessioissa liikuntatuntien jälkeen, oli hirveää. Myös liikuntakamppeiden (erityisesti suksien ja sauvojen) raahaminen taksilla ja linja-autolla kouluun oli aivan mieletöntä hommaa." Jan

"Koulun hiihtokilpailut oli yhtä h***ttiä. Lähdin into piukassa matkaan suksilla, jotka a) lipsuivat b) irtosivat monoista, jos vähänkään lujempaa potkaisi tai c) tarttuivat kiinni latuun kuin liima, riippuen kelistä. Takaa lähteneet huusivat ivallisesti ja kaikki painoivat ohi. Eksyin väärälle ladulle metsässä ja hiihdin ylimääräisen lenkin ja tulin maaliin rättipuhkiväsyneenä, kun muut lapset olivat jo lähteneet koulusta ja isä jo pohti pihalla, pitääkö tyttöä lähteä etsimään maastosta. Opettaja ei paljon lohdutellut viimeistä eikä lusikoita tietenkään jaettu kuin parhaille. Koulun jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut - enkä laita. Kaikki maailman sukset saisi minun puolestani polttaa. Paistaisin roviolla makkaraa."  Kaikkien hiihtovihaajien äiti

"Koululiikunnasta on kommentoitava, että kaikki perustui aina pakkoon, tulosten mittaamiseen ja kaikenlaiseen määrämuotoiseen järjettömyyteen: luisteltiin, vaikka jäällä oli vettä ja hiekkaa, hiihdettiin, vaikka lumi oli vesisohjoa, suunnistettiin sateessa mutaisella pellolla, vaikka rastimerkit oli varastettu, pelattiin pesäpalloa ylisuurissa joukkueissa, jolloin liikunta jäi minimiin ja telinevoimisteltiin ilman kunnon opastusta niskat, selkä ja nilkat tohjoksi. Ja yleisurheilussa olivat aina ajanottokello ja mittanauha tärkeämpiä kuin itse liikunta tai parhaansa yrittäminen. Koululaitos teki parhaansa tehdäkseen liikunnasta hirveää - ja onnistui!" Emilia

Puuro

"Lapsena joka arkiaamu lastentarhassa ison, kylmettyneen ruispuurolautasen syöminen ilman maitoa tai sokeria. Puuroon en ole sen koomin koskenut, sillä en muutenkaan aamuisin kykene syömään mitään." Iiro

"Kaura-/neljänviljanpuuro joka piti uudelleen lämmittää mikrossa kouluaamuisin (keitetty ensin kattilassa). Puuro oli karmea klimppi ja kun sen lämmitti likaisessa vanhassa mikrossa siihen tuli hirveä sivumaku. Yök, ei enää mikrossa uudelleen lämmitettyä puuroa!" Aino

"Minut pakotettiin syömään kaikenlaisia puuroja 4-5 kertaa viikossa elämäni ensimmäiset 15 vuotta. Ei ikinä enää lusikallistakaan!" Eve

Muita lapsuusmuistoja urheilusta, ruoasta ja sen sellaisesta

"Pakollinen vitsin kertominen koulun ala-asteella luokan edessä. En ole luonnostaan vitsinkertoja, ja kukaan ei nauranut vitsilleni. Karmeeta piinaa. Laulaminen luokan edessä ala-asteella. Mikä piinapenkki!" Punastelija

"Ikinä en syö enää keittoa, joka keitettiin kotona teurastetun sian keuhkoista, maksasta, sydämestä , munuaisista ja tietenkin perunoista. Olin oksentaa joka kerta; sitä oli pakko syödä. Hyi että. 70-luvulla." Yök

"Kun hiuksemme ajeltiin ja käsiteltiin täintorjunta-aineella, leimauduimme täiden levittäjiksi kotikylällä." Hapana

"Koulun laulukoe, jossa opettaja kutsui yhden oppilaan kerrallaan eteen laulamaan opettajan säestäessä harmonilla. Kohdallani opettaja keskeytti soiton ensimmäisten laulamieni sanojen jälkeen, ja sanoi, ettei tästä tule mitään ja antoi viitosen.  Sen jälkeen en ole muiden kuullen ikinä laulanut." Hillea

"En tykännyt, kun juhliin piti pukeutua hienosti. Olisin halunnut mennä virttyneet collegehousut jalassa." Lökäpöksy

"Johtuneeko tuosta Anne-nukesta - jolle pakotettiin antamaan mm. suusta-suuhun ensiapua - mutta en mielelläni oleskele huonessa, jossa on nukke. Enkä missään tapauksessa voi nukkua nuken kanssa samassa huoneessa! Vierailuilla laitan sumeilematta nuket kaappiin. Ovat kamalia ja pelottavia, en ikinä ostaisi lapselle lahjaksi nukkea. Pehmolelut ovat eri asia: hyvä teddykarhu minulla oli, ja on edelleen." Paula

"Vältän tupakansavuisia tiloja. Kasvoin tupakoivassa perheessä ja kärsin koko lapsuuteni hengitystie- ja iho-oireista. Erityisen inhottavia olivat kesäiset autoretket. Etupenkillä tupakoitiin ja takapenkillä oksentelin." Maria

"Olin surkea pesäpallossa. En koskaan osunut palloon enkä osannut ottaa koppeja. Olinkin aina viimeinen joukkueita valittaessa ja sain katsella joukkuetovereiden tympiintyneitä ilmeitä, kun he joutuivat ottamaan minut joukkueeseensa. Koulun päättyessä suurin helpotus oli koululiikunnan loppuminen, vaikka muuten olenkin liikunnallinen ja harrastan liikuntaa vapaa-ajallani. Pesäpalloa en silti aio enää koskaan pelata, vaikka henki menisi." Anneli

"Pesäpallo. Koko kevään liikuntatunnit menivät tylsästi takakentällä tai lyöntijonon hännillä muiden lajia inhoavien kanssa jutellessa. Oliko sitä oikeasti pakko pelata koko kevät. Voiko enää tylsempää lajia olla?" Antti, Tampere