Kun nettipoliisitoiminta aloitettiin syksyllä 2008, Forssilla ei ollut käsitystä seksuaalirikoksista netissä.

- Se on tullut työn mukana yhdeksi isoimmaksi työllistäjäksi, eikä syyttä. Eikä niitä hakemalla ole haettu tai etukäteen ajateltu, että tämä on se asia mihin pitää puuttua, Marko Forss kertoo.

Hänen mukaansa iso osa tapauksista ei edes tule poliisin tietoon, ja sitten kun tulee, uhreja on yleensä useita.

Forssin mukaan on hyvin vaikea arvioida lasten nettihäirinnän laajuutta, koska tutkimusta aiheesta on vähän. Viime vuonna nettipoliisi teki Pelastakaa Lapset ry:n kanssa nettikyselyn, jonka mukaan häirittyjen lasten ja nuorten määrä on kuitenkin suuri. Netti näyttäisi myös madaltavan seksuaalisen häirinnän kynnystä.

- Henkilö, joka ei missään nimessä lähtisi esimerkiksi koulun pihalle houkuttelemaan lapsia autooon, voi netissä helpommin lähestyä nuoria. Netti voi myös kertaannuttaa uhrien määrän, kun päivän aikana pystyy lähestymään kymmeniä lapsia.

Kysy lapselta netin käytöstä

Marko Forssin mukaan ei ole mitään erityisiä palveluja, joita pitäisi välttää. Hän perää kuitenkin yleistä valveutuneisuutta eli vanhempien kannattaa seurata, missä palveluissa lapsi netissä liikkuu ja esimerkiksi Facebook-kavereiden listan voi käydä läpi. Nyrkkisääntönä voisi olla se, että kaikki, mikä lapsen sivuilla on julkista, pitäisi olla myös vanhemman tarkistettavissa.

- Vanhempi on aina parempi arvioimaan luotettavuutta. Vaikka teknisesti lapsi voikin olla vanhempaa taitavampi, niin ei se sinisilmäisyys häviä ennen kuin iän myötä, Forss muistuttaa.

Ennen kaikkea lapsen kanssa pitää puhua ja uskaltaa kysyä, jos epäilykset heräävät. Lähestymistapa ei missään nimessä saa olla se, että tietokone suljetaan lukkojen taakse ja lapselle huudetaan, koska sillä tavalla lapsi ei varmasti seuraavalla kerralla kerro mitään. Avointa keskustelua pitää uskaltaa kuitenkin käydä.

- Veikkaan, että aika monella lapsella olisi tänäänkin jotain kerrottavaa aikuiselle, jos vain joku aikuinen sattuisi kysymään.