Lappi |

Niilo Alaniva (91) oli sotamies Tarrimaa

Pellon Konttajärveltä oleva Niilo Alaniva on muistellut kokonaisen kirjan verran omia sotakokemuksiaan. Sotamies Tarrimaan tarina kertoo varsin seikkaperäisesti Jänkäjääreiden rintamavaiheista ja Niilon omasta osuudesta JR 12:ssa.

Niilo Alaniva ja kirja JR12 Hikikaulat
Konttajärveläinen Niilo Alaniva (91v.) silmäilee tyytyväisenä kirjaa, joka syntyi hänen sotamuistelujensa pohjalta. Niilon (ennen Tarrimaa) rintamakokemukset ovat vertaansa vailla. Mies ei kuitenkaan ylpeile, kertoo kirjassaan vain sen, mitä todella tapahtui. Kuva: Jorma Korhonen / Yle

Kirja on nimeltään JR12 Hikikaulat. Siinä Niilo Alaniva - entinen Sarrimaa - kuvailee hämmästyttävällä tarkkuudella ja erittäin värikkäästi rintamatapahtumia ja myös sumeilematta arvostelee esimiestensä toimintaa ja ratkaisuja.

Kirjan arvoa ja mielenkiintoa lisää se, että muistelija Niilo Alaniva on jo 91-vuotias. Niilo kertoi tarinansa nauhalle, josta kertomukset on kirjaksi työstänyt pellolainen Sulo Saukkoriipi.

Niilon tarinoiden mukana kirjoittaja Saukkoriipi sanoo kokeneensa samanlaista vilua ja nälkää ja pelänneensä jänkäjääkäreiden kanssa. Hän sanoo tunteneensa sen saman kivun ja tuskan, kauhistuttavan kärsimyksen ja suunnattoman väsymyksen.

- Ilonpilkahduskin - ihme kyllä - on käväissyt, hän myöntää.

Kirjan jo käsikirjoituksena lukenut eversti Mikko Virrankoski myös hämmästelee ja arvostaa Niilo Alanivan muistia, joka kulkee sotapäiväkirjojen tarkkuudella. Ammattiupseerina hän sanoo tuntevansa mielipahaa siitä, että Tarrimaalle sattui tulemaan huonohkoja esimiehiä, jotka saavat kirjassa kovaa arvostelua.

Virrankoski yhtyy Alanivan arvosteluun Kelsinkäisen taitelusta 10-11.7.1941.

- Olen käynyt Kelsinkäisen laella ja olen ihmetellyt itsekin, minkä takia mäelle hyökättiin hyvin varustettuihin puolustusasemiin, kun tavoite - maantien ja rautatien katkaisu - olisi voitu tehdä helpommin ja vähemmin tappioin etenemällä Kelsinkäisen itäpuolitse tasaista metsämaata pitkin, hän sanoo.

Niilo Alanivan kertomus etenee erittäin johdonmukaisesti ja selkeästi hänen alokasajastaan Kemijärven Hanhikoskelta aina Ihantalan tulimyrskyyn saakka. Niilo palveli sodassa kiväärimiehenä.

Niilo Alaniva haavoittui sodassa kahdesti; Kiestingin Jelettijärvellä keväällä 1942 ja Ihantalassa kesällä 1944. Kummassakin tapauksessa ammuksen sirpale repi hänen jalkojaan.

JR12 Hikikaulat -kirjan on tuottanut kustannusyhtiö Väylä.

Kommentoi aihetta

(12 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty toimitukseen. Julkaisemme kommentteja arkisin klo 07-17 välisenä aikana.

Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Future Matters

Ilmoita asiattomasta kommentista

Unohtakaa se sota jo.

Jos muut maat märehtisivät vastaavaan tyyliin menneitä niin ei varmasti olisi mitään muuta kuin sotaa Euroopassa.

Sen sijaan Euroopassa on ollut rauha siitä saakka.


historian tuntemus on tärkeää

Ilmoita asiattomasta kommentista

On hyvä, että uudetkin sukupolvet voivat lukea sodan kauhuista vielä sellaisten ihmisten muistoja, jotka ovat ne omine nahkoineen kokeneet. Näitä sodan kokeneiden muistelmia ei kovinkaan kauaa enää ole luvassa.



Ok...

Ilmoita asiattomasta kommentista

Niin ne asiat unohtuu.... "Sen sijaan euroopassa on ollut rauha siitä saakka".

Mihin unohtui 90-luvun sodat entisen Jugoslavian alueella?


mallia 49

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ei se kuulepas niin vain unohdu eikä pidäkään. Minunkin sukupolveni kantaa sodan muistoa sisällään, vaikka synnyimme vasta varsinaisen sotimisen päätyttyä. Öisin herättiin kun kovissa paikoissa viisi vuotta ollut kp-mies heräsi öisin painajaisiinsa eivätkä hänen aivoihinsa koteloituneet, aivan sotimisen viime hetkillä sinne osuneet sirpaleet antaneet hänelle armoa päivisinkään Hermot kiristyivät kipujen keskellä pienestä ja silloin oli parasta häipyä piiloon. Muistan ja kunnioitan isääni ja hänen kanssaan taistelujen kauhut kokeneita. Neuvoivat laisesi mitä tahansa. Itse oli "siviilikarkurina" armeijassa kun Tsekkoslovakia miehitettiin. Lomat peruttiin ja varikkojen ovet avattiin. Ajattelin, että en kai minäkin koe isäni kohtaloa. Ei sotaa silloin syttynyt, vaikka sittemmin Euroopassakin on sodittu. Ja varmaan joskus vielä soditaan - etenkin jos unohdamme entiset sodat.


Lapsenlapsi!!!!!

Ilmoita asiattomasta kommentista

Joo pappa i pellosta tän kirjan kirjoitti ja hei 90v niin ylpeä saa olla et noinki vanhana jaksaa!! Ja on tärkeää nykynuorten tietää millaista sota OIKEASTI oli eikä sitä mitä suomen sotaelokuvissa kerrotaan, pääosissa aina se "pääjehu" eikä kukaan hikikaula. Voisi joku kerrankin tehdä realistisen suomensotaelokuvan missä pääroolissa olisi juurikin nikkepapan tapainen hikikaula!!!!! Tätä mieltä olen piste.


ö

Ilmoita asiattomasta kommentista

Tuttuni Mauno, yhtä vanha, taisteli myös Ihantalassa. Hänenkin kuvauksensa olleet selkeitä ja totisinta totta ilman "mäiskintää". Että vihdoin voi lukea tai kuulla tavallisen sotilaankin kuvaus sodasta, niin kauanpahan on aikaa siihenkin kulunut. Ei se ole ihan samaa kuin romaani tai elokuva! Dokumenttejä kun katsoo ei hevillä Spielperginkään parhaita tutkaile vaikka sanoma sodan hirvityksestä selvenisikin! HYVÄ ETTÄ NÄIN LAPIN SUUNNALTAKIN.


Ikävä sanoa näin!

Ilmoita asiattomasta kommentista

Ja mikä pahinta, nyt on osoittautunut että kaikki vuodatettu veri, sodan kärsimykset ja sotilaiden urheus on ollut aivan turhaa, Saksa hallitsee talouttamme, Venäläiset ostaa maamme ja kaikenmailman pakolaiset valtaa ilman lupaa kotikontumme. Huonommin ei olisi voinut käydä vaikka venäjä olis aikanaan vallannut suomen.



julistetteisiinko jo rauha?

Ilmoita asiattomasta kommentista

Me suomalaiset olemme jääneet juoksuhautoihimme, ja syvälle. Haikailemme rajojemme "tarkistamista" kuten sen aikainen oppi-isämme Hitler teki Puolan kohdalla sodan aloittamiseksi; se kaipasi "elintilaa" ns Puolan käytävästä. En tiedä mitään valtiota, joka ei olisi kokenut kärsineensä sodassa vääryyttä. Suurin osa kuitenkin katsoo tulevaisuuteen ja lopettaa vihanpidon niille ihmisille, jotka eivät ole edes eläneet esim. II maailmansodan aikana. Albania oli sellainen Hoxhan aikana, mutta on ollut kuntoutuneena jo parikymmentä vuotta.

Tietenkin meillä on paljon selitettävää: olimme Saksan aseveljiä sen aloittamassa maailmansodassa. Meillä ei voida avata arkistoja koska ne tuhottiin lähes kaikki lopputuloksen selvitessä. Venäjällä ne ovat lujassa, mutta se ovat kuitenkin olemassa ja joita meikäläiset tutkijat penkovat kuka missäkin tarkoituksessa.

Myös Kelsinkäinen, tuo hirveä koettelemus, kohdattiin urheasti saksalaisten rinnalla.



luettu

Ilmoita asiattomasta kommentista

Sota ei ole kaunista, mutta menneisyyttä ei voi kieltää. Moni nuori taisteli tuolloin henkensä kaupalla taisteluissa, johon oli joutunut tahtomattaan. Taisteli, koska halusi turvata itsenäisyyden itselleen, suvulleen ja kansalleen. Jos Suomi olisi vallattu, olisko meidän tie ollut Viron tie? Kannattaa lukea Puhdistus. Itse ainakin olen hyvin kiitollinen että sain varttua vapaassa vaikkakin köyhässä Suomessa rikkaan Ruotsin naapurissa.

Tuoreimmat aiheesta: Lappi

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä