Kulttuuri |

Norjan sukellusturman suomalaiset palasivat kuolemanloukkoon: "Sovimme heti, että haemme uhrit, jos kukaan muu ei hae"

Norjan parin vuoden takaisesta luolasukellusonnettomuudesta kertova dokumenttielokuva päästää ääneen traumoja käsittelevät sukeltajat. Ahdistavan klaustrofobisessa elokuvassa sukellusryhmä noutaa kotiin kaksi onnettomuudessa kuollutta ystäväänsä salaisessa operaatiossa. Takaisin pintaan sai ensi-iltansa DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla Helsingissä.

Kuvassa Kai Känkänen.
Kuvassa Kai Känkänen. Kuva: Janne Suhonen, © Monami Agency 2015

Viisi kokenutta suomalaissukeltajaa lähti matkaan yli sadan metrin syvyiseen luolaan Pohjois-Norjassa. Vaativissa ja ahtaissa tiloissa alkoi ongelmavyöry ja kaksi sukeltajaa menetti henkensä. Sukeltajista kolme palasi pintaan tietämättä muiden kohtalosta. Oli vuoden 2014 helmikuu.

Viranomaiset pitivät ruumiiden noutamista Plurdalenin luolastosta liian vaarallisena ja julistivat luolaan sukelluskiellon. Luolasta elävänä selvinneet päättivät silti hakea ystävänsä pois poliisilta salassa.

Kuvassa Patrik Grönqvist.
Kuvassa Patrik Grönqvist. Kuva: Tuukka Kovasiipi, © Monami Agency 2015

Yksi heistä oli palomies ja pelastussukeltaja Patrik Grönqvist.

– Sovimme saman tien, että me käymme heidät hakemassa, jos kukaan muu ei hae. Ilmoitettiin poliisillekin heti kun tiedettiin, että norjalaiset eivät saa niitä sieltä. Poliisit ottivat meiltä laitteet pois, että meillä ei ollut millä sukeltaa. Piti odottaa, että saatiin kamat takaisin, kertoo Grönqvist.

– Sinne luolaanhan minä halusin, se vaivasi koko ajan.

Elokuva voi auttaa sukeltajia tulevaisuudessa

Grönqvist ja muut henkiin jääneet kokosivat ystävänsä operaatioon, joka suoritettiin pari kuukautta onnettomuuden jälkeen. Samanlaista noutohanketta ei ollut ennen toteutettu, kyseessä oli maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen suunnitelma.

Grönqvist oli yksi sukeltajista, joita dokumenttiohjaaja Juan Reina kuvasi mahdollista tv-sarjaa tai elokuvaa varten jo ennen onnettomuutta. Monien riskien operaatioon lähtevä sukellusporukka päätti ottaa kuvausryhmän mukaan Norjaan. He ajattelivat, että erikoista operaatiota olisi itse hyvä katsoa jälkikäteen ja materiaalista voisi olla myös tulevaisuudessa hyötyä muille sukeltajille.

Kartta luolastosta.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Dokumenttiohjaaja Juan Reinalle oli selvää, että kuvausryhmästä ei saisi tulla minkäänlaista estettä operaation onnistumiselle.

– Sovittiin että missä vaiheessa tahansa, jos tulee sellainen olo, että meistä on haittaa tai ei halua olla kuvattavana, saa sanoa, että nyt kamerat pois päältä, kertoo Reina.

Nosto-operaatio kesti päiväkaupalla ja kuvauspaikkana luola oli erittäin hankala. Paikka oli myös vaikeasti saavutettavissa moottorikelkalla eikä kännykkäverkko toiminut luolassa.

– En ole ollut ikinä niin haastavassa paikassa ja olen kuvannut erittäin vaikeissa paikoissa, ympäri Afrikkaa ja Lähi-itää, sanoo Reina.

Sukellusryhmää Steinugleflågetin kuivaluolassa (oik. Kai Känkänen).
Sukellusryhmää Steinugleflågetin kuivaluolassa (oik. Kai Känkänen). Kuva: Jarkko M. Virtanen, © Monami Agency 2015

Tunteet syrjään vaaran välttämiseksi

Veden syvyyksissä piinaavaksi kasvava Takaisin pintaan -dokumentti antaa sukeltajien kertoa itse tarinan onnettomuudesta ja nosto-operaatiosta.

Patrik Grönqvistin kanssa luolan pohjalle sukelsi myös sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen, joka ei ollut mukana onnettomuusmatkalla. Hän oli heti onnettomuudesta kuultuaan valmis sukeltamaan entisten oppilaidensa ja ystäviensä perään riskeistä huolimatta.

Onnettomuuden aiheuttama suuri tunnevyöry oli pakko käsitellä ennen Norjaan lähtöä.

– Se työ vaatii sata prosenttia. Piti painaa tunteet alas, mutta toki se stressi näkyi. En itse ollut mukana onnettomuussukelluksella, joten yritin antaa enemmän tilaa toisille ja ottaa itse enemmän tehtäviä kantaakseen, sanoo Paakkarinen.

Kuolleita ei pystynyt ajattelemaan ystävinä sukeltaessa luolan pohjaan.

– Sitä tunnetta ei saanut päästää valloilleen. Piti ajatella, että teet heille palveluksen. Kun saimme heidät pintaan, niin se oli aivan älytön helpotus. Kyllä silloin kivi vierähti rinnalta, sanoo Paakkarinen.

Onnettomuus sai pohtimaan sukeltamisen lopettamista

Dokumentista välittyvät vahvasti etenkin onnettomuussukelluksen kokeneiden traumat. Sukeltajat puhuvat peloista ja siitä, ovatko omat sukellukset lopullisesti tehty. Nouto-operaation aikana yksi onnettomuudesta selvinneistä sukeltajista joutuu ahdistuksen takia palaamaan pinnalle kesken matkan.

Kuvassa Sami Paakkarinen.
Kuvassa Sami Paakkarinen. Kuva: Tuukka Kovasiipi, © Monami Agency 2015

Onnettomuus on jättänyt jälkensä kaikkiin selvinneisiin.

– Kyllä miettii vähän tarkemmin nykyään, että millaisia sukelluksia tekee ja kenen kanssa menee. Pohtii onko mentävä ja onko se sen arvoista, mutta ei hirveästi, sanoo Patrik Grönqvist.

Vaikka sukellusonnettomuuksissa kuolee Suomessa lähes vuosittain ihmisiä, eivät Patrik Grönqvist ja Sami Paakkarinen pidä harrastusta erityisen vaarallisena. Oikea koulutus ja taitojen ylläpitäminen ovat olennaisia, mutta niilläkään ei aina voi estää onnettomuuksia. Elokuvassa korostetaan, että luolasukeltaessa täytyy olla lehmän hermot. Luolista ei voi palata samalla tavoin suoraa reittiä pintaan kuin merellä.

Vaaroista huolimatta luolasukellus avaa monelle uusia maailmoja, sanoo Paakkarinen.

– Ehkä se on kirkas vesi ja painottomuuden tunne vetävät. Liikut vähän vieraassa ympäristössä ja yhä pidemmälle. Edetessä tulee jopa tutkimusmatkailijatunne. Löydät uusia paikkoja, joissa kukaan ei ole aikaisemmin käynyt, se on etuoikeus tällä hetkellä maapallolla.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä