Lontoon olympialaisten virallinen kisakappale Survival on liikuntasosiologin mielestä yltiöyksilöllisyyden manifestaatio, joka lyö pahasti korvalle olympialaisten ideaa. Kysymys voi olla jopa siitä, että ajatus urheilevan nuorison kohtaamisesta on lopullisesti heitetty romukoppaan. 

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä, että se on yltiöyksilöllisyyden ja turbokapitalismin manifestaatio.

Virallinen kisakappale sanoo elämän olevan kilpailu, jonka voittaa se, joka on päättänyt menestyä. Periksi ja anteeksi ei anneta. Onpa mukana vielä kostonkin teema.

Liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen Jyväskylän yliopistosta on tyrmistynyt.

- Kyllähän tuo vaikuttaa siltä, että se on tuollainen yltiöyksilöllisyyden ja turbokapitalismin manifestaatio, jossa kaiken katsotaan lähtevän yksilöstä ja hänen kyvykkyydestään, Itkonen sanoo.

Hannu Itkonen pohtii, onko kappaleella haluttu miellyttää nuoria, jotka eivät ehkä edes ole kovin kiinnostuneita huippu-urheilusta. Niin tai näin, kysymys voi olla eräänlaisesta käännekohdasta sukupolvien välillä.

- Jos katsotaan esimerkiksi niiden sukupolvien näkökulmasta, jotka ovat sitoutuneet näkemykseen urheilun yhdistävästä vaikutuksesta, niin tässä laulussa muoto ja sisältö on niin pahassa ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että karahdetaan aika pahasti karille, Itkonen pohtii.

Hannu Itkonen ihmettelee muutenkin suuren spektaakkelin järjestelyjä, esimerkiksi mustasukkaista olympiarenkaiden käytön valvontaa.

- Jos kukkakauppiaat eivät saa tehdä oman liikkeensä ikkunaan kukka-asetelmia markkeeraamaan olympialaisia tunnuksia, niin väistämättä tulee mieleen, ettei tässä halutakaan järjestää mitään hauskaa urheilun karnevaalia, vaan kysymys on huippuunsa kehitetystä markkinatuotteesta, jota vaalitaan hampaat irvessä, Itkonen pohtii.