Olympiatuli saapui pohjoisesta Hämeenlinnaan 60 vuotta sitten, torstaina 17.7.1952. Illalla Kaurialan urheilukentällä oli tulojuhla ja tuli paloi siellä koko yön ennen matkaansa kohti etelää. Helsinki ja Hämeenlinna olivat Suomen viralliset olympiakaupungit.

Kadunvarret olivat mustanaan väkeä

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että tavallisille hämeenlinnalaisille olympialaisten huippukohta oli tulen saapuminen. Missään muualla Hämeenlinnassa ei ollut liikkeellä vastaavia väkimääriä, ei vallankaan varsinaisissa kisatapahtumissa Ahvenistolla. Hämeenlinnalle annettu nykyaikainen 5-ottelu oli meillä liian vieras laji.

Jo ennen tulen saapumista Hämeenlinna oli moni tavoin varautunut kisoihin. Ahvenistolle oli valmistunut uima-allas pari vuotta aiemmin, kisamaastot olivat olleet koekäytössä edellisvuonna. Kisakylä oli Aulangolla. Siellä käytössä oli vanhan rakennuskannan lisäksi majoitusparakkeja joukkueille, suihkutelttoja, saunoja ja kaikkien 5-ottelun lajien harjoituspaikat. Valtaosa 15 maan kilpailijoista oli sotilaita, vaikka Hämeenlinnassa oli ensi kertaa mukana myös siviilejä. Ensimmäiset joukkueet olivat saapuneet viikkoa aiemmin.

Viestiä veivät soihdunkantaja ja pari saattajaa

Olympiatuli saapui Parolan leijonalle illansuussa heinäkuun 17. päivä. Sinne sen toivat hattulalaiset urheilijat. Armeijan väki sai tuoda soihdun kaupungin rajalle, josta jatkoivat hämeenlinnalaiset urheiluseurat. Lisäksi tulta saattoivat mm. ratsastajat ja Vanajavedellä melojat. Tuli otettiin vastaan torilla, josta se jatkoi matkaansa Kaurialaan ja tulojuhlaan. Soihdun vientiä oli Hämeenlinnassa seurannut noin 10 000 ihmistä ja tulojuhlassa väkeä oli noin 5000. Tuli kiersi muutaman kunniakierroksen,  tietenkin maaherra puhui ja Maamme-laulu soi.

Tuli paloi Kaurialassa vesisateesta huolimatta koko seuraavan yön. Perjantaiaamuna se jälleen saatettiin torille Hämeenlinnan Raatihuoneen edustalle. Soihtuviesti jatkoi matkaansa kohti Riihimäkeä ja seuraavaa yöpymispaikkaa Hyvinkäätä. Raatihuoneen edustalle tulen otti lisäksi soihtuunsa Hämeenlinnan pormestari Arvi Kivikari, joka lupasi säilyttää tulen työhuoneessaan, kunnes se pari päivää myöhemmin vietiin kisapaikalle Ahvenistolle olympialaisten hämeenlinnalaiseen avajaisjuhlaan.  Ahvenistolla tuli paloi 5-ottelun ratkeamispäivään 25. heinäkuuta, jolloin Hämeenlinnan kisaviikko päättyi.

Lasse Nortesuo ja Åke Selin ovat edelleen ylpeitä kunniasta

- Minulle soihtuviesti oli palvelustehtävä. Sain joukko-osastosta käskyn ilmoittautua tiettyyn aikaan Parolan leijonalla urheiluvarustuksessa, tehtävänä olympiatulen saattaminen. Parolan leijonalle tulen toivat hattulalaiset urheilijat. Leijonapatsaalla oli väkeä tuhottomasti ja kunniakujaa riitti koko matkan. Me panssarirykmentistä veimme sen Parolan tienhaaraan, jossa tulen otti vastaan ilmavoimien viestipataljoona, kertoo Lasse Nortesuo, tuolloin yksi rykmentin parhaista urheilijoista.

- Meille ilmoitettiin Hämeenlinnan Kisasta, että meidät oli valittu seuran viestinviejiksi. Tehtävään kuuluivat tietenkin seuran edustusasut. Otimme tulen vastaan Hämeen linnan luona. Väkeä oli kadun varsilla aivan mustanaan. Perässä tuli armeijan auto, jossa säilytettiin varatulta siltä varalta, että soihtu pääsee sammumaan. Välillä sanoin jo pojille, ettei tästä tule mitään kun entisen kunnallissaunan mäessä vauhti kiihtyi niin kovaksi, ettei auto pysynyt perässä. Näin toimme soihdun kirkon kulmalle, jossa sen otti vastaan kuuluisa maileri Ossi Teileri. Yleisö hurrasi ja joku taisi kannustaa ihan nimeltäkin. Niin väki pikkuhiljaa vain purkaantui jonnekin kun tuli jatkoi matkaansa kohti Kaurialaa, muistelee Åke Selin.