• 

• 

• 

• 

• 

Kävimme Precis-mainostoimistolla ja Hämeenlinnan Teatterilla keskustelemassa, kuinka tärkeä oma muki on.

- Multa kerran oli ottanu, varmaan tainnu tuo ompelija napata sen mun oman nimikkokupin, niin kyl minä sille melkosen huudon pidin et: ”Tähänhän ei kosketa!”, kertoo kokemuksistaan Hämeenlinnan Teatterilta Emmi Vainio. Tästäkin huolimatta Vainio kertoo suhtautuvansa asiaan lempeästi huumorilla.

Teatterilla omia kuppeja varjellaan lähinnä yläkerran toimitiloissa, koska alakerran kahviossa vierailevat näyttelijät käyttävät joka tapauksessa mukia kuin mukia – ”kahvikuppien villi länsi” – niin kuin Timo Lindstén asian muotoili. Yläkerran tiloissa Timolla on kuitenkin oma muki.

- Se kuppi mikä mulla on lavastamossa taitaa olla neljän tai viiden vuoden takaa. Siellä en oo konsaan muusta juonut.

Asiaan on myös rationaalisempia lähestymistapoja

Maija Sydänmaanlakkaa ei sen sijaan haittaa laisinkaan, jos joku teatterilla juo hänen mukistaan.

- Se kuvaa jotenkin hyvin suomalaista yhteiskuntaa valitettavasti. Tavallaan ollaan jo sillä asteella, että puhutaan siitä, että et ota mun kuppia. Ei voi olla totta!

Tässä vaiheessa Lindstén erehtyy sanomaan, että onhan se kiva kun työpaikalla on edes jotain omaa. Keskustelu uhkaa nousta falsetin puolelle, kunnes Päivi Parviainen latoo järkeä pöytään.

- Se itse asiassa lähti tiskin määrästä koko keskustelu. Siinä on ajatuksena että ihmisillä olisi nimikkokupit. Kun täällä koko päivä kuljetaan, on hirveä määrä ihmisiä ja niitä kuppeja on pitkin mäkiä ja ne on samanlaisia, niin niistä ei itse tiedä, mistä on juonut. Sitten joutuu aina ottaa uuden kupin. Siten säästettäisiin tässä tiskiä ja sitä kautta oltas vähän ekohenkisiä, kun käytettäsi samaa kuppia koko ajan.

Kun yksi ei riitä

Precis-mainostoimistolla jokaisella on oma muki, jotta puhdas ja yhdenmukainen kahviastiasto jäisi toimistolla vierailevien asiakkaiden kestitsemiseen. Näin ainakin teoriassa: yhdellä työntekijöistä on pakonomainen tarve juoda joka kerta uudesta mukista.

- Kyllä se äitimuorikin sano jo sillon ku olin pikkupoika, että pitääkö aina ottaa uusi kuppi, kun juo jotakin. Et se voi olla tämmönen joku... lähetetäänkö mut tässä nyt johonkin tutkimuksiin?

Lisäksi mainittakoon, että Kristiina oli jo ennen haastattelua ehdottanut Olli-Pekalle Vuoden Mukivaras 2011 -titteliä.

Oma muki voi olla hyvinkin tärkeä

Vaikka mainostoimiston Kristiina Penna omistaakin tyylikkään seeprakuvioisen mukin, hän ei tunnu suhtautuvan kovin omistushaluisesti mukiinsa. Hän kertoo työpaikalla olevan kuppikuntia asian suhteen, toiset ovat tarkempia mukeistansa kuin toiset.

Esimerkiksi Tapio Aulu pitää mukejaan hyvässä arvossa. Jokin aika sitten Aulun neljä vuotta pitkä yhteinen taival oranssin Pantone-mukin kanssa päätyi, kun siitä oli salaperäisesti lohjennut kaksi palaa.

- No siinähän käydään ensin läpi aikamoinen tunteiden kirjo. Syyllisiä toki haetaan ensin ja itku kurkussa katsotaan, että pystyskö siitä liimaamaan enää mitään. Se on vähän niin kun pitkän ihmissuhteen päättyminen. Sit vaan täytyy luottavaisena katsoa tulevaisuuteen. Kyllä sieltä joku löytyy, ei välttämättä samanlainen tai edes parempi, mutta korvaava.