Liljus tämän arvomätäpaiseen puhkaisi, varsinainen virtaus oli vaalirahakohun aikoihin. Johtaja tienaa työntekijän kymmenen vuoden tulot potkut saadessaan, tekee ohimennen tuottoisia asuntokauppoja ja siirtää sen työntekijän työt aasiaan. Jaa että onko yhteiskunnan arvopohja kunnossa?

Koti, uskonto ja isänmaa -trilogia tässä on murentumassa pala palalta. Erilaisille ääriliikkeille ja ääritoiminnalle se luo otollisen maaperän.

Hyvä näkemys näihin traagisiin tapahtumiin Suomessa ja muuallakin.

Arvopohjaa on murrettu voimakkaasti, mutta lasten isät nousivat barrigaadille ja alkoivat vaatimaan tasa-arvoa vanhemmuteen, jolla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytmistä, ahdinkoa, koulukiuaajaksi ja koulukiusatuksi joutumista.

Tasa-arvovaltuuteetu Pirkko Mäkisen tiedote. Osalainaus.

Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen

17.02.2011

- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.

Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista.

--

lian vapaan yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion vitsaus jossa toiset voi pahoin ja toiset porskuttaa.Tiukemmat yhteiskunnalliset pelisäännöt paikallaan,kun pelataan näillä väärin,minultakin viedään kokoajan ässät hiasta..

No jo on posketonta potaskaa.

Nuorten syrjäytyminen ei kyllä johdu raamatun puuttesta.

Arvopohjamme on murentunut jo pitkän aikaa. Oireet muutaman edellisen vuosikymmenen aikana tapahtuneesta arvojen rapautumisesta ovat vasta alkaneet näkyä.

Kyllä ihminen tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Kyse on pikemminkin siitä, ettei siitä välitetä, vaan tehdään sitä, mikä kullakin hetkellä tuntuu hyvältä. Voidaan puhua arvopohjan rapautumisen ohella myös arvojen muutoksesta. Rakentavat ja säilyttävät arvot ovat vaihtuneet Suomessa hedonistiseen elämänkatsomukseen ja arvoihin.

Hyvin sanottu.

Koti, uskonto ja isänmaa -trilogia ei ole tosiaan ikinä toiminut maaperänä ääriliikkeille.

Kyllä arvopohja edelleen on melko yhtenäinen, mutta se on muuttumassa. Siinä missä arvopohjan tarjoajana oli ennen kirkko, siinä uutta arvopohjaa tarjoaa nyt valtamedia. Seurakunta on edelleen hyvin yhtenäinen, saarnamies ja evankeliumi vain ovat vaihtuneet.

Valtamedia on mässäillyt "terrorismin vastaisella sodalla" jo kymmenen vuotta, ja viihdeteollisuus säestää vieressä parhaansa mukaan. Väkivaltaa ihannoivat tai siihen turruttavat elokuvat valmistavat maaperää, ja sotapelit viimeistelevät kasvavan sukupolven mentaaliset valmiudet hirmutekoihin.

Oli ikävää kuulla uutisissa haastatellun poliisin kertovan, että sairaat yksilöt ottavat vaikutteita väkivaltaviihteesta. Siinä ei nimittäin ole mitään sairasta, että ihminen ottaa vaikutteita ympäristöstään. Päinvastoin, ihminen on sosiaalinen otus, ja se nimenomaan on ihmiselle lajityypillistä, että hän alkaa käyttäytyä niin kuin hän ajattelee olevan toivottua.

Mietitäänpä hetki, mitä mediassa on viisasta tarjota.

Mielestäni ihmistä tulisi opettaa jo pienestä pitäen ajattelemaan enemmän itse. Uskontojen, ideologioiden, toimintamallien ja vastaavien tyrkyttäminen ei johda mihinkään hyvään, sillä aina löytyy vastakkainasettelua ja dogmaattista takertumista opinkappaleisiin. Uskon ihmisen olevan pohjimmiltaan järkevä olento, joka toimii parhaalla mahdollisella tavalla mikäli hän oikeasti ymmärtää toimintansa merkityksen. Jos ihminen kokee olevansa pakotettu elämään tietyllä tapaa, tiettyjen sääntöjen ja itselle vieraiden ihanteiden mukaisesti, seuraukset ovat nähtävissä. Kun ei enää välitä mistään, kun koko maailma tuntuu olevan jo perusperiaatteiltaan itseä vastaan, on miltei rationaalista kohdistaa väkivaltansa summittaisesti koko elämää vastaan, niin suuri on ahdistus. Turha siitä on syyttää videopelejä tai yksinomaan vanhempia. Vika on meissä jokaisessa, olemme kylmentyneet emmekä pidä tunnetta arvossa, ainoa millä on väliä, on suorittaminen ja "selviäminen" kaiken tämän rikkauden keskellä.